Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2017.

Den 12. mann

Elokuvaelämys norjaksi, hmm.. Kyllä vaan! Olimme Edda Kinossa katsomassa Den 12. mann nimisen elokuvan. Se kertoo Jan Baalsrudin hurjasta kahden kuukauden pakomatkasta Tromssasta Ruotsiin vuonna 1943. Jan oli yksi kahdestatoista miehestä, joiden oli tarkoitus tehdä sabotaasi saksalaisten hallitsemalla lennonjohtotornille Bardufossiin. Suunnitelma meni kuitenkin sen verran myttyyn, että saksalaiset ottivat vangiksi 11 miestä ja vain Jan pääsi karkuun. Pakomatkasta tuli kuitenkin pitkä, vaarallinen ja kylmä. Jan pakenee hurjissa olosuhteissa Gestapo kintereillään ja jo pakomatkan alussa häntä ammutaan jalkaan. Yhtä varvasta köyhempänä ja likomärkänä pitkän uintimatkan jälkeen hän hakee suojaa paikallisten asukkaiden luota. Hän ei voi kuitenkaan jäädä, koska vaarantaa myös suojelijoidensa hengen. Jan päättää pyrkiä Ruotsiin, jossa olisi turvassa saksalaisilta. Saksalaisjoukkojen yksikön päällikkö Kurt Stages ottaa henkilökohtaiseksi tehtäväkseen varmistaa, ettei yksikään sabotaasia yritt

Skudeneshavn

Kuva

Save the oceans

Kuva
Retki kauniille Åkran rannalle oli ällistyttävän ihana ja samalla surullinen ja vihastuttava kokemus. Järkyttävää nähdä se roskan määrä, mitä merestä rannoille ajautuu. Vaikkakaan tämä ei ole edes pahimpia paikkoja. Toivottavasti ihmiset, kansakunnat, valtiot, tuottajat, tehtaat ja kansainväliset yhteisöt saavat aikaan yhteisiä pakottavia päätöksiä,  joilla suojataan luontoa ja merta ja sen herkkää eliöyhteisöä ihmisen tuottamalta saasteelta. Anna anteeksi, meri, sillä emme tiedä, mitä teemme! Tässä suurin osa on luonnon omaa roskaa. Heinikossa piilottelee muovia Jätesäkki olisi ollut paras olla mukana. Isoimmat muovijätteet olisivat yksin täyttäneet tavallisen kassin. Rannalla oli muun muassa, tyhjiä pesuainepulloja, juomapulloja, kumikäsineitä, pullonkorkkeja, styroksia, nailonköyden pätkiä , lasten muovileluja, ruokapakkauksia, palasia muovilaatikoista, muovipusseja ja ämpäreitä. Surullista! Ehkä heräämme sitten kun tätä tavaraa alkaa löytyä omalta

Pesusienen metsästys, kiertoristeykset, sää ja kissakaverit

Kuva
Vaikka enimmäkseen kotona viihdymmekin niin kyllä sitä kaikenlaista tulee keikkailtua paikallisympyröissä. Tulostamme saakka olemme etsineet pesusientä miehelleni, joka on sellaista tottunut käyttämään peseytymisessä. Sitäpä ei sitten meinannut löytyä. Löysimme kyllä siivoukseen tarkoitettuja hankaussieniä ja auton pesuun tarkoitettuja jättisieniä, kummatkaan eivät kelvanneet. Ei kelvannut myöskään pitkävartinen pesuharja. Olimme jo kolunneet paikalliset ruokakaupat, Kiwin, Sparin, Jokerin ja Rema 1000, sekä Bilteman. Muistelin, että Jyskissä on ainakin suomessa monenlaisia pesusieniä ja pesukintaita. Sieltä vihdoin löysimme söpön paketin, jossa on kolme erilaista pesuvälinettä. Sellainen vaahtoava höttönen, tavallinen pesusieni ja pesusieni, jonka ympärillä on jonkinlaista narua, ilmeisesti karhennnustarkoituksessa. Nämä oli pakko hyväksyä, jos ei halua pestä selkäänsä siivoukseen tarkoitetulla hankaussienellä. Ilmeisesti norjalaiset eivät pese itseään pesusienellä, koska niitä ei o

God jul!

Kuva

Muutto Norjaan

Kuva
Olemme siirtyneet tavararöykkiömme kanssa Haugesundiin. Matka sujui hyvin, vaikkakin oli rasittava. Kaiken tavaran saaminen auton sisuksiin vaikutti jossain vaiheessa täysin mahdottomalta tehtävältä. Usean viikon myyntiponnistelujen päätteeksi jouduimme vielä viemään muutaman lastin tavaraa paikalliseen kierrätyskeskukseen, jotta auton ovet saatiin menemään kiinni. Pikkupakumme oli siitä huolimatta niin täynnä, että seinät pullistelivat. Saimmepa vielä lumisateen lähtöpäiväksi ja siitä kivat ajokelit. Onneksi matkaa Turun satamaan ei ollut kuin noin 70 km. Kissa laatikkoon ja avaimet keittiön pöydälle. Suljimme asunnon oven viimeisen kerran ja lähdimme matkaan. Koko päivän kestäneen pakkauksen jälkeen, lähtöhetkellä ei vapaudentunnetta tullutkaan vaan armoton päänsärky ja huoli tulevasta. Vasta laivassa pystyin rentoutumaan kun kissakin tuntui viihtyvän hytissä ihan hyvin. Nukkumisesta ei tosin tullut mitään. Herkkäunisena heräilin laivan ääniin ja liikkeeseen. Merenkäyntiä e

Lähdössä

Kuva
Yksi suurimmista haaveistani on toteutumassa. Muutan ulkomaille. Ensi viikolla. Muuttokuorman minimaalisen koon vuoksi olen joutunut luopumaan suurimmasta osasta tavaroistani. Luopuminen on helppoa, eroon pääseminen vaikeampaa. Paikallinen facebook-kirppis on ollut nopein ja tehokkain. Roskiin olen heittänyt vain sellaista, mitä ei voi kierrättää, on ollut  likaista, rikki tai muuten käyttökelvotonta. Olen lahjoittanut, myynyt halvalla ja tuputtanut sisarille. Muuttokuorma on koepakattu huoneen nurkkaan. Joka laatikko ja kori on tutkittu uudelleen ja uudelleen, vieläkö jotain jää pois, vieläkö jotain mahtuu. Koulusta on otettu yhteyttä ja kyselty muutamia vaihtoon liittyviä papereita sekä onko meillä jo asunnosta tietoa. Tarkistuslistat on ruksittu ja valmistelut tehty. Olemme olleet yhteydessä muutamiin asunnonvuokraajiin ja sopineet tulostamme ja sopineet alustavasti menevämme katsomaan asuntoja. Stipendirahat ovat tulleet tilille. Laivaliput varattu, sekä ensimmäinen yöpyminen Ruo

Kaikki kesken - odottelun sietämätön paino

Puun ja kuoren välissä, löyhässä hirressä vai muuten vain tukalassa tilassa? Kaikkea edellisiä ja vielä veitsen terällä. Odottelen päätöstä Norjasta, korkeakoulusta. Pääsenkö vaihtoon vai en. Olen ollut melko varma lähdöstäni kunnes sain viestin Norjasta koululta, jotenkin siihen tyyliin, että: "Kiitos hakemuksestasi, meillä on ollut tosi paljon hakijoita vaihtoon ensi kevääksi. Ilmoitamme päätöksestä pikimmiten. Jos pääset sisään..." Olen odottanut jo kaksi viikkoa ja toiset kaksi viikkoa on luultavasti edessä. Siinä tapauksessa, että ulkomaanvaihto ei toteudu, olen tullut siihen tulokseen, että en halua, tai ei ole mitään järkeä jäädä tänne pikkupaikkakunnalle tekemään syventävää harjoittelua. Olen täällä jo kiertänyt kaikki sairaalat ja osastot. Tiedän, ettei täällä ole tarjolla erikoissairaanhoidon paikkaa, josta hyötyisin ammatillisesti. Harjoittelupaikkojen haku on tällä hetkellä käynnissä, mutta mitään varapaikkaa en ole hakenut. Koko haku on niin omituisesti järje

Loppukiri opinnoissa ja Norjan vaihdon valmistelut

Kuva
Sairaanhoitajaopinnoissani on loppua kohti kiihtyvä tahti. Tenttejä on vielä muutama jäljellä, kontaktipäiviä koulussa enää pari, kolme. Viimeinen harjoittelu Suomessa alkaa ensi kuun alussa ja opinnäytetyö on nytkähtänyt askeleen eteenpäin. Loppuvuosi luiskahtaa näissä merkeissä sukkelaan. Ensi vuosi alkaa toivon mukaan Haugesundissa, Norjassa, uusin jännittävin kuvioin. Paperinpyöritys vaihdon suhteen on vielä kesken. Harjoitteluvaihtoon lähdössä on yllättävän paljon hakemuksien täyttämistä. Olen ensin hakenut oman kouluni sähköisen järjestelmän (SoleMove) kautta vaihtoon ja toimittanut kansainvälisyyskoordinattorille tutorini allekirjoittaman opintosuunnitelman. Saatuani oman kouluni hyväksynnän eli nominoinnin, hain Haugesundin korkeakouluun (Søknadsweb)- järjestelmän kautta ja sieltä saaduin "paperein" voin hakea stipendiä, jälleen oman kouluni järjestelmän (SoleGrant) kautta. Haugesundiin lähetettävään hakemukseen liitteeksi tuli harjoittelun oppisopimus, kopio henk

Ota vain sen verran kuin jaksat kantaa

Lähtö Norjaan on edessä joulukuussa, jolloin aloitan kolmen kuukauden vaihtoharjoittelun Haugesundissa. Omaisuuden (=lue; roinan) myynti käynnissä. Olemme tyhjentäneet varaston, käyneet läpi kaapistot ja vähentäneet huonekalut minimiin. Tämä on ollut pitkä prosessi, joka on käynnistynyt jo viime muuton yhteydessä. Tavoitteena on myydä lähes kaikki. Vain muutama henkilökohtaisesti tunnearvoltaan tärkeä esine tuottaa hankaluuksia. Visuaalisena ihmisenä minulle näitä tärkeitä juttuja ovat valokuvat ja taulut. Olen aikonut varastoida taulut ja valokuvat sisarilleni ja hakea ne sitten myöhemmin jos jäämme asumaan pidemmäksi aikaa Norjaan. Toinen ehdolla ollut vaihtoehto on ollut varastotilan vuokraaminen varastohotellista. Tämä vaihtoehto tulee kyseseeseen myös siinä tapauksessa, ettemme ehdi myydä kaikkea irtainta ennen h-hetkeä. Irtisanomme vuokra-asuntomme täällä Suomessa ja toivomme totisesti, että saamme myytyä vanhan talomme toiselta paikkakunnalta ennen lähtöämme. Kolme kuukauden k

Oraakkeli arvaa vaikeudet, PPS. Norja

Mitä lähemmäs ajallisesti siirryimme Norjan keikan palkkapäivää, sitä varmempi tuntemus tuli siitä, että kaikki ei mene niin kuin Strömsössä. Mainitsin asiasta miehelleni ja yritin etsiä Oslon verotoimiston sivuilta jonkinlaista hakua, josta olisin voinut tarkistaa onko D-numero- ja verokorttihakemukseni edennyt. En löytänyt mitään. Mietin myös vaihtoehtoisesti soittavani työnantajalle kysyäkseni, onko tietoni tulleet sinne. En kuitenkaan tehnyt sitä..Minun olisi pitänyt saada tieto D-numerosta postitse Norjan osoitteeseen viimeistään kymmenen päivän kuluessa, mutta en saanut sitä, koska talossa, jossa asuimme, ei ollut postilaatikkoa ja piha oli aidattu ja pääsy pihaan estetty sähkötoimisella portilla. Ei siis tullut postia.  Eilen palkkapäivää edeltävänä iltapäivänä kello neljän tienoilla löysin sähköpostistani viestin, jossa työnantaja kyselee verokorttia ja D-numeroa. Niitä ei kuulemma löydy. Vastaan, että olen hakenut niitä jo kesäkuun puolivälissä ja selvitän asiaa heti huomena

P.s. Ensimmäinen työkeikka Norjassa; valmistelvat toimenpiteet

Kuva
Lähtö tälle ensimmäiselle ulkomaan komennukselle tuli vain parin päivän varoitusajalla, mutta sitä ennen on tapahtunut paljon. Jos joku kuvittelee, että se on noin nopeaa ja helppoa niin on kyllä väärässä. Valmisteluja tätä varten olen tehnyt jo pari vuotta ennen. Ainakin jos työskentelee tai aikoo työskennellä hoitotyössä Norjassa, on edessä monta mutkaa ennen maalia. Lähihoitajaksi valmistumisen jälkeen olen käännättänyt koulutodistukseni englanniksi ja maksanut niistä pitkän pennin. Todistuksia tarvitaan SAK:ia varten, joka vastaa Suomen Valviraa. Lähihoitajan tulee hakea SAK:ista helsefagarbeiderin (terveydenhoidon ammattihenkilö) auktorisointia. Työelämässä puhutaan vielä hjelpepleiereistä, mutta sellaista ammattinimikettä ei SAK:ista enää löydy. Sinne tulee lähettää virallinen kopio passista, hakemus ammattitaidon auktorisointia varten sekä koulutodistukset virallisesti käännettynä joko ruotsiksi, norjaksi, tanskaksi tai englanniksi. Virallinen kopio passista tarkoittaa jukisen

This also shall pass

Kuva
Eli viimeiset päivät Norjan työkommennuksesta ovat käsillä. Viimeinen viikko on tuntunut jo sujuvammalta kuin aiemmat. Osaan puhua kokonaisia lauseita norjaa ja tulen (useimmiten) ymmärretyksi. Toki tulee sanoja, joita en ymmärrä tai tiedä, mutta usein elekieli auttaa. Vuoronvaihtojen raporteilla ymmärrän, mitä puhutaan ja pystyn joskus myös osallistumaan keskusteluun. Toki murteet ja nopea puhetapa tuottavat edelleen päänvaivaa. Hämmästytin itseäni myös menemällä postiin kyselemään verotoimiston kirjettä. Kirjettä ei ole tullut koska osoitteessamme ei ole postilaatikkoa. Tätä asiaa menin selvittelemään postiin ja ihan vaan norjaksi. Töissä on edessä vielä yksi iltavuoro ja yksi aamuvuoro. Lauantai on vapaa ja silloin pakkaan, siivoan ja lepään. Ehkä olemme myös vähän juhlatunnelmissa, koska työkaverilla täällä syntymäpäivät ja lisäksi vietetään Tofte dagenia eli paikallista kyläjuhlaa. Sunnuntaina aamulla saan kyydin kolleegaltani toiseen lähipitäjään bussiasemalle, josta nousen