Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2016.

Praha joulun alla

Kuva
Tänä vuonna pako jouluhässäkästä tehtiin Tsekin tasavaltaan, Prahaan. Pari päivää ennen joulua Praha näytti kylmän, mutta kauniin puolensa. Hyisen viiman ja muutaman pakkasasteen lisäksi saimme kokea vanhan kaupungin viehättävät, sokkeloiset kujat ja pienten joulutorien ihastuttavan tunnelman. Praha kahdessa päivässä oli joutuisa ja herkullinen maistiainen Keski-Eurooppalaisesta kaupunkikulttuurista. Kylmyys tosin yllätti: Pelkin käsimatkatavaroin matkustavana saimme ostaa lisää vaatetta Prahan kaduilta. Myös kuuma hunajaviini eli Medovina (Mead) maistui kylmästä tutiseville suomituristeille. Pullossa Hunajaviini oli makeaa ja tuhtia. Kadulta ostettuna lähinnä laihaa glögiä muistuttavaa juomaa.   Ilman ennakkoon tehtyä suunnitelmaa pyörimme siellä, täällä Prahan kaduilla. Muutama määränpääkin tosin asetettiin, mutta suurin osa kohteista löytyi sattumalta.  Tämän sattumanvaraisen pyörimisen olemme omaksuneet jo aiemmilta kaupunkimatkoiltamme ja se on tuntunut toimivan hyvin.

Asiat, joilla on oikeasti merkitystä -Things that really matter

Kuva
1) Mielenrauha Se, että on itsensä kanssa sovussa, itsensä tuntien Se, että osaa olla kiinni nykyhetkessä -menneisyyttä katumatta ja tulevaisuutta murehtimatta. 2) Tyytyväisyys Kykyä nähdä oma elämä tarpeeksi hyvänä. Peruspositiivisuus ja tyytyväisyys siihen mitä on. Ymmärrys, siitä, että joskus vähemmän on enemmän. Oman keskeneräisyyden ja keskinkertaisuuden hyväksyminen. 3)Usko unelmiin Työllä ja pitkäjänteisyydellä, joskus myös aimo annoksella hulluutta voi saavuttaa unelmia, mutta vain silloin, jos ensin osaa rakentaa niistä  vision omaan mieleensä. Mitään merkittävää ei synny itsestään. Jokainen uusi keksintö on ensin idea jonkun päässä. Ideat materialisoituvat kehittämällä, unelmoimalla ja rakastamalla, eivät itsestään. 4)Rakkaus Kuten edellä todettiin. Rakkaus kasvattaa ideat, aikomukset ja ajatukset todellisiksi. Rakkaus luo uutta elämää. Rakkaus on valo ja energia, joka saa elämään värit, muodot ja käsinkosketeltavuuden. Rakkaus on elämän perusenergia ja sen perustee

Lisää harjoittelua

Kuva
Nyt kun syksy on vaihtumassa talveksi on aika aloittaa toinen harjoittelu. Aloitan kouluterveydenhoidossa yläasteella, joka ei lukeudu mukaavuusalueeseeni. Sekavin tuntein ja hajanaisin odotuksin marssin huomenna koululle ja etsin sieltä terveydenhoitajan työhuoneen.  Harjoittelun rinnalla työstän opinnäytetyötäni ja yritän opiskella sisätautien lääketieteellisten aineiden tenttimateriaalia.  Näissä harrasteissa riittää puuhaa jouluun asti. Kevääksi on varattu kaksi harjoittelupaikkaa lisää, sisätaudit ja kirurgia. Toisen teen  täällä kotipaikkakunnalla ja toisen Vammalan aluesairaalassa, koska muutakaan paikkaa ei ollut tarjolla.  Kesätyötä olen jo vähän miettinyt, mutta mitään päätöksiä en ole tehnyt. Tämän jälkeen seuraavana syksynä teen vielä mielenterveys- ja päihdehoitotyön harjoittelun, SITTEN vuoden 2018 alusta, keväällä on ulkomaan harjoitteluvaihto NORJASSA, jossa teen syventävät opinnot. Ja koska olen selvinnyt yhdestä leikkaussalikokemuksesta oksentamatta ja pyörtymätt

Potilaat paranevat sairaalan vuodelevosta huolimatta

Sairaalan/terveyskeskuksen vuodeosastoharjoittelun ollessa lopuillaan voin todeta, että itse tekisin asiota vähän toisella tavalla.. jos siis olisin asioista päättämässä. Yksi suuresti ihmetystä herättävä asia on potilaiden makuuttaminen eli niin sanottu vuodelepo. Ymmärrän, että vakavasti sairaat potilaat kaipaavat unta ja lepoa, mutta entä ne vähemmän sairaat. On paljon potilaita, jotka ovat sairaalassa vain tarkkailussa tai saadakseen ajastetusti lääkettä tai hoitoa, johonkin vähemmän rampauttavaan vaivaan. Silti heidän odotetaan pötköttävän alistuneesti sairaalan rumissa ryysyissä petinsä pohjalla. Tämä siitä huolimatta, että lukuisat tutkimukset todistavat vuodelevon, siis muun kuin nukkumisen, olevan potilaalle vahingollista, suorastaan rampauttavan vaarallista. Toisaalta sairaala ei ympäristönä millään tavalla kannata potilaiden aktiivisuutta, päin vastoin. Itsekin olen hoitajana ohjannut sekavan potilaan takaisin sänkyynsä, sinne mihin hän kuuluukin. Mutta miksi? Eikö sairaala

Sairaanhoitajaopiskelijana- harjoittelussa

Jännittävää, kuumottavaa ja hermostuttavaa. Osaanko mitään? Kun takana on kolme päivää harjoittelua luulen, että olen saanut surkeimmat ohjaajat.  Ohjaajat puolestaan luulevat, että ovat saaneet surkeimman opiskelijan.. Lähihoitajaopiskelijana sain harjoittelussa palautetta, etten osaa olla opiskelijan roolissa. Tällä kertaa yritän pitää sen mielessä. Toivottavasti en vaikuta kovin urpolta. Kysyn koko ajan jotain ja juoksen muiden hoitajien perässä. Jos vaikka tapahtuisi joitain jännää. Kahden viikon jälkeen alan olla hommasta  jo vähän hajulla. Kädentaidot ja varmuus kasvavat nopeasti. Eniten nykyisestä työstäni tämä eroaa siinä, että potilaat vaihtuvat tiuhaan. Tuntuu, että potilaat pyritään saamaan kotiutumaan tai jatkohoitoon mahdollisimman pian.  Osastolla on koko ajan tulijaa ja menijää. Monet ovat vain päivän ja jatkavat sitten matkaa. Yksi harjoitteluun liittyvistä kirjallisista tehtävistäni on seurata viikon ajan yhden potilaan hoitoa. Tämän tehtävän tekeminen nykyisellä har

KonMari - eroon turhasta tavarasta

Kuva
Olet ehkä jo kuullut tästä. Ehkä kuulut jo "hurahtaneisiin". Olet saattanut jo kokea siivouksen elämänmullistavan taian vaikutukset. Vai, oletko tavararöykkiöiden keskellä puristelemassa jokaista omistamaasi esinettä, kysyen itseltäsi: "Tuottaako tämä esine minulle iloa?" Kyse siis on japanilaisen ammattijärjestäjän Marie Kondon metodista raivata koti kuntoon ja poistaa sieltä kaikki turha. Turha merkitsee tässä tapauksessa iloa tuottamatonta roinaa, jota säilytämme monista eri syistä. Samalla järjestetään kaikki kaapit, viikataan nätisti kaikki vaatteet ja perustetaan käsilaukkuasema. Jos mennään vielä syvemmälle metodiin niin poistetaan pulloista ja purnukoista mainoslauseita huutavat etiketit ja koristellaan kaapit sisäpuolelta. Tavaroita raivatessa niitä saa kiitellä ja lähettää ne matkalle eteenpäin. Koska olen viimeaikoina muuttanut useasti ja jo vuosien ajan vähentänyt tietoisesti tavaran määrää tämä projekti vei minulta vain hyvin vähän aikaa

Opinnäytetyö jumittaa

Kuva
Kuten otsikko kertoo, on opinnäytetyö siinä vaiheessa.. että vaiheessa on. Huomenna, jos luoja suo on suunnitteluseminaari. Minun olisi pitänyt saada opinnäytetyön tekemistä koskeva sopimus allekirjoitettua toimeksiantajan kanssa, mutta eihän siitä mitään ole tullut. Olen tehnyt tarkat aikataulut tiedonkeruuhaastatteluille, mutta jo tekovaiheessa tiesin, että näinhän tämä ei tule menemään. Naurettavan byrokratian vuoksi tarvitsen sopimukseen allekirjoituksen kaupungin sosiaali-ja terveysjohtajalta, jota nyt sattuneesta syystä on hieman haastavaa tavoittaa. Olen tehnyt suunnitelman ja aikataulut, mutta varsinaisen opinnäytetyön kirjallista osuutta olen vasta aloittanut. Opinnäytetyöni on toiminnallinen ja olisi kiva päästä toteuttamaan toiminnallista osuutta. Keskeneräiset paperihommat kuitenkin taitavat estää minua aloittamasta. Homma lykkääntyy ja harmin määrää on vaikea kuvailla. Aikaa kuluu hukkaan ja kello tikittää. Puolentoista viikon päästä alkaa harjoittelu sairaalassa ja epäi

Oinassaaren laavu

Kuva
18 km Uudestakaupungista Hiun tietä Lepäisille päin ja sitten Korssaarentien ja Merikaskistentien kautta Oinassaarentielle. Tien päästä vain noin sadan metrin päässä on laavu kauniilla paikalla. Laavun vieressä on myös kuivakäymälä ja puuvaja. Paikka on vähän pusikkoinen, mutta yksi hyvä näköalapaikkakin löytyy polun päästä. Tälle laavulle pääsee ilman pitkää patikointia. Itse kyllä olisin mieluusti kävellyt pätkän matkaa, mutta tällaisiakin paikkoja on hyvä olla, kaikki kun eivät halua tarpoa itseään hikeen päästäkseen laavulle makkaranpaistoon.