Miksi ampua ohi jos voi ampua kohti
Älkää edes kysykö, mistä toi otsikko tuli. Olen ihan helvetin onnellinen, että blogini on takapajuinen ja minulla on niin vähän seuraajia ja typerät jutut, etten saa kovin paljoa palautetta. Kiva silti jos joku joskus kommentoi jotain. Mitään paskapostia tai vihakirjoittelua en ole (vielä..) saanut osakseni, vaikka mielestäni kirjoitan suoraan ja siekailematta, iskuja vyön alle.
Katsoin tänään Yle areenasta dokumentin hyväntekijöistä. Ja dokumentissakin tuli ilmi: Aina on jollakulla jotain natisemista toisten tekemisestä. Jos joku haluaa auttaa toisia ja tekee sen hyvästä sydämestään niin ei siinä pitäisi olla mitään arvosteltavaa. Mutta kun on! Aina on joku, joka tietää paremmin, osaa paremmin ja ainakin osaa neuvoa, miten sinä voisit hoitaa oman hommasi paremmin. Mutta annapa lapio sen neuvojan käteen niin ei tulekaan mitään.
Olemme kaikki kärkkäitä neuvomaan toisiamme mitä kummallisimmissa asioissa. Itse koen toisten neuvomisen usein ärsyttävänä. Ainakin tapauksissa, joissa neuvoja ei tiedä mitään minusta/elämästäni/tilanteestani tai jos en ole neuvoa pyytänyt laisinkaan. Toisinaan voin ottaa neuvot vastaan, muka-kuunnellen ja sitten teen kuitenkin niin kuin tahdon.
No, palataanpa dokumentin hyvään viestiin: "Maailmassa on lukematon määrä ongelmia. Keskity yhteen. Et voi ehkä ratkaista sitä, mutta voit auttaa parhaasi mukaan." Dokumentissa tulee myös hyvin esiin se, että hyväntekijöitä pidetään höynähtäneinä, suorastaan hulluina tai mielisairaina. Tekeminen leimataan tarpeettomaksi, hukkaan heitetyksi ja turhaksi. Milloin ihmisistä välittäminen on muuttunut tarpeettomaksi??
Viime aikoina sosiaalisessa mediassa on kuohunut aina kun joku osoittaa ystävällisyyttä, avun antoa ja pyyteettömiä tekoja toisia kohtaan. Yksinhuoltajan ostosten maksaminen kaupan kassalla, lattialle pudonneiden ranskanperunoiden korvaaminen, kehitysvammaisen puolustaminen, hätäkahvit, kutsut joulupöytään ja huijatun, rahattoman vanhuksen auttaminen. Tässä vain muutamia esimerkkejä tapauksista joissa avun antaja on nostettu jalustalle. Eikö meidän jokaisen pitäisi olla yhtä ystävällinen, avulias, myötätuntoinen ja hyvä lähimmäinen toistamme kohtaan?
Toivoisin keksiväni keinon tehdä paremman joulun tälle huijatulle vanhukselle tai jollekin muulle, joka apua kaipaa. Lisäksi haluaisin tehdä auttamisen nimettömänä, en siis etsi sulkia hattuun, vaan auttamisen iloa ihan itselleni. Joulumieltä, ihmiset!
Katsoin tänään Yle areenasta dokumentin hyväntekijöistä. Ja dokumentissakin tuli ilmi: Aina on jollakulla jotain natisemista toisten tekemisestä. Jos joku haluaa auttaa toisia ja tekee sen hyvästä sydämestään niin ei siinä pitäisi olla mitään arvosteltavaa. Mutta kun on! Aina on joku, joka tietää paremmin, osaa paremmin ja ainakin osaa neuvoa, miten sinä voisit hoitaa oman hommasi paremmin. Mutta annapa lapio sen neuvojan käteen niin ei tulekaan mitään.
Olemme kaikki kärkkäitä neuvomaan toisiamme mitä kummallisimmissa asioissa. Itse koen toisten neuvomisen usein ärsyttävänä. Ainakin tapauksissa, joissa neuvoja ei tiedä mitään minusta/elämästäni/tilanteestani tai jos en ole neuvoa pyytänyt laisinkaan. Toisinaan voin ottaa neuvot vastaan, muka-kuunnellen ja sitten teen kuitenkin niin kuin tahdon.
No, palataanpa dokumentin hyvään viestiin: "Maailmassa on lukematon määrä ongelmia. Keskity yhteen. Et voi ehkä ratkaista sitä, mutta voit auttaa parhaasi mukaan." Dokumentissa tulee myös hyvin esiin se, että hyväntekijöitä pidetään höynähtäneinä, suorastaan hulluina tai mielisairaina. Tekeminen leimataan tarpeettomaksi, hukkaan heitetyksi ja turhaksi. Milloin ihmisistä välittäminen on muuttunut tarpeettomaksi??
Viime aikoina sosiaalisessa mediassa on kuohunut aina kun joku osoittaa ystävällisyyttä, avun antoa ja pyyteettömiä tekoja toisia kohtaan. Yksinhuoltajan ostosten maksaminen kaupan kassalla, lattialle pudonneiden ranskanperunoiden korvaaminen, kehitysvammaisen puolustaminen, hätäkahvit, kutsut joulupöytään ja huijatun, rahattoman vanhuksen auttaminen. Tässä vain muutamia esimerkkejä tapauksista joissa avun antaja on nostettu jalustalle. Eikö meidän jokaisen pitäisi olla yhtä ystävällinen, avulias, myötätuntoinen ja hyvä lähimmäinen toistamme kohtaan?
Toivoisin keksiväni keinon tehdä paremman joulun tälle huijatulle vanhukselle tai jollekin muulle, joka apua kaipaa. Lisäksi haluaisin tehdä auttamisen nimettömänä, en siis etsi sulkia hattuun, vaan auttamisen iloa ihan itselleni. Joulumieltä, ihmiset!
Kommentit
Lähetä kommentti