Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2014.

Matkalla jossain päin Suomea.

Kuva

Viiden kuukauden ahdistus?

Kuva
Olen saanut töitä täältä Suomesta. Ilmoitin työnantajalleni hyvissä ajoin, että en halua vakituista paikkaa. Sain vajaan puolen vuoden määräaikaisen sopimuksen. Nyt odotan muuttuuko olo ahdistuneeksi. Olen alkanut epäillä, että olen epävarmuudenrakastaja . Heti kun asioita lyödään lukkoon ja pitäisi sitoutua pidemmäksi aikaa, alkaa ahdistaa. Ei, ei tätä, ei ainakaan kovin pitkään. Kun kaikki on auki ja levällään, olen menossa jotain kohti, en ole jumissa. Olen elossa, liikkeessä, menossa. Espanja-kuviot menivät kuitenkin tällä kertaa niin mahdottomiksi, että on pakko siirtää muuttoa. Hanketta ei kuitenkaan ole haudattu, mutta sopivampaa ajankohtaa ja tilaisuuksia odotellaan.

Miksi ampua ohi jos voi ampua kohti

Älkää edes kysykö, mistä toi otsikko tuli. Olen ihan helvetin onnellinen, että blogini on takapajuinen ja minulla on niin vähän seuraajia ja typerät jutut, etten saa kovin paljoa palautetta. Kiva silti jos joku joskus kommentoi jotain. Mitään paskapostia tai vihakirjoittelua en ole (vielä..) saanut osakseni, vaikka mielestäni kirjoitan suoraan ja siekailematta, iskuja vyön alle. Katsoin tänään Yle areenasta dokumentin hyväntekijöistä . Ja dokumentissakin tuli ilmi: Aina on jollakulla jotain natisemista toisten tekemisestä. Jos joku haluaa auttaa toisia ja tekee sen hyvästä sydämestään niin ei siinä pitäisi olla mitään arvosteltavaa. Mutta kun on! Aina on joku, joka tietää paremmin, osaa paremmin ja ainakin osaa neuvoa, miten sinä voisit hoitaa oman hommasi paremmin. Mutta annapa lapio sen neuvojan  käteen niin ei tulekaan mitään. Olemme kaikki kärkkäitä neuvomaan toisiamme mitä kummallisimmissa asioissa. Itse koen toisten  neuvomisen usein ärsyttävänä. Ainakin tapauksissa, joissa

Mihin sinä uskot? Vielä kerran..

http://www.hs.fi/elama/a1305906128980 Tässä alkuun linkki Helsingin Sanomien kolumniin. Olen täysin tietoinen, että loukkaan jonkun tunteita uskontoaiheisilla kirjoituksillani. Tarkoitukseni on saada ihmiset ajattelemaan omilla aivoillaan, sen sijaan, että he ottavat valmiiksi pureskellu "totuuden" ja uskovat siihen kyseenalaistamatta sitä ollenkaan. Uskotko raamattuun? Jumalaan? Jeesukseen? Pyhään henkeen? Jahveen? Mariaan? Vai Kekkoseen? Hei, sekin oli miltei eeppinen hahmo, jolla oli supervoimia, elämänviisautta ja sankka joukko uskollisia opetuslapsia. Ensin raamattu: Olen kolumnisti Jarkko Tontin kanssa samaa mieltä. En ymmärrä miten kukaan voi pitää usean, taustoiltaan epäselvän ja kiistanalaisen kirjoittajan ristiriitaista kokoelmaa ainoana oikeana totuutena, vallankin kuin kirjoitukset ovat ikivanhoja, moneen kertaan käännettyjä, kulttuurisidonnaisia ja niiden tarkoitushakuisuus on vertaansa vailla. Meillä on myös lakikirja, sitä päivitetään kun lait vanhenevat. M

Lähihoitaja

Nyt olen papereita vaille valmis lähihoitaja! Eipä silti, olo on vähän sellainen, että tekis mieli vetää pipo syvälle päähän ja painua maalle, johonkin piilopirttiin pikku talviunille. Kaikki opinnot on tehty ja suoritukset  suoritettu.Viimeisessä arviontitilaisuudessa sain kovasti kehuja ja kiitettävän arvosanan. Sitten yks ihan sivuseikka: Mulla ei ole työpaikkaa. Varmaan saisin, mutta olen asiaa vähän vältellyt. Teen sijaisuuksia Suomessa, mutta etsin työtä Espanjasta. Saisin paikan heti toiminimiyrittäjänä Espanjasta, mutta en pidä ansaintalogiikkaa kovin varmana. Lisäksi arvelluttaa kaikki se paperinpyöritys mitä tuo toiminimi toisi tullessaan. Lähtölaukaus on silti NYT! Tietäis vaan mihin suuntaan pitää juosta...

Vertaispaine uskonnollisten ryhmien sisällä

Uskontojen tutkiminen voi johtaa ristiriitaisiin löydöksiin. Yksi eniten vertaispainetta käyttävä ryhmä on julkaissut videon nuorille oman ryhmän ulkopuolelta tulevan vertaispaineen vastustamiseksi. Video toimii kuitenkin itseään vastaan jos näkökulma vaihdetaan. Miten vastustaisit ryhmän sisällä tapahtuvaa vertaispainetta. Vai onko niin, että ryhmän sisällä tapahtuva painostus/ryhmäpaine on jotenkin eri asia. Saako siellä tehdä omat ratkaisunsa ja käyttää omaa harkintaansa, miettiä seurauksia ja päättää sitten mikä on "oikein" tai "väärin"? http://www.jw.org/fi/raamatun-opetukset/perhe/nuoret/valkotauluanimaatiot/vastusta-vertaispainetta/ Tämän ryhmittymän uskomukset perustuvat sen oman ilmoituksen mukaan raamattuun.Tulkinnat ovat kuitenkin vähintäänkin arvelluttavia. Patriarkaalinen pelotteluun ja manipulointiin perustuva, sisäänpäin lämpiävä ja muut kieltävä yhteisö ei anna armoa vaan pelkoa, sokeaa johtajien tottelua ja ahdistusta. Onko se uskonnon tarkoitus?

Homot naimisiin. Nyt Jumala suuttuu!

Ihan pakko kirjoittaa. Iltasanomien (laatujulkaisu) keskustelusta poimin paljon tasa-arvoisen avioliittolain vastustajien mielipiteitä. mm. "Hävetkää, Suomalaiset, hävetkää!", "Eroan kirkosta jos se tämän hyväksyy!" "Mitä tän kansan päässä oikeen liikkuu? Tietääkö meistä kukaan miten käy jos hylkäämme sen uskon jolle maamme rakennettiin sen suuren voiman..." "Tämä ei saa mennä läpi. Pitkällä tähtäimellä huono juttu.." "Enpä äänestä sitä puoluetta enään joka äänestää lapsen oikeutta äitiin ja isään,siis lain puolesta. Ei ihme että moraali rappeutuu." "Rikoslain 20 luvun 12 § kuului seuraavasti: "Jos joku harjoittaa haureutta toisen samaa sukupuolta olevan kanssa; rangaistakoon kumpikin vankeudelle korkeintaan kahdeksi vuodeksi. Joka sekaantuu eläimeen taikka sellaista yrittää; rangaistakoon vankeudella korkeintaan kahdeksi vuodeksi."" "Toivottavasti järki voittaa Suomen eduskunnan ja lakia ei hyväksytä!

OMG

Minun jumalani on niin suuri ja kaikkivoipa, että se ei halua, eikä vaadi minulta mitään! Onko sinun jumalasi vaativa, julma, kostonhimoinen, pikkumainen niuhottaja. Pitääkö kumartaa tiettyyn suuntaan, rukoilla oikeaan aikaan, ostaa aneita, noudattaa ruokavaliota, käydä kirkossa, veisata virsiä ja lukea raamattua? Pitääkö välttää sianlihaa, peittää pää huivilla, pyhittää lepopäivää, tutkia sukua ja konfirmoida jo kuolleet esi-isät? Pitääkö maksaa kymmenyksiä, synnyttää jatkuvasti lapsia, tuomita tai tappaa vääräuskoiset, silpoa sukuelimet? Onko jumalasi mielestä syntiä tanssia, katsoa tv:tä, ajatella seksiä, mainita jumalan nimi, juoda viinaa, ottaa vastaa verensiirto, käyttää ehkäisyä, tehdä abortti tai päättää oma elämänsä? Minun jumalani on niin kaikkivoipa, että se sallii minun tehdä vapaita valintoja ! Ja kaikki vaihtoehdot ovat tarkoitettu valittaviksi . Ei ole oikeaa, eikä väärää , on vain valintoja ja niiden seurauksia . Fyysisen elämäni tehtävä on tulla itsekseni tai pa

Turvallisuusharha

Ajatus lähti arkipäiväisestä keskustelusta kun mieheni oli ostanut rasvatonta jogurttia. Itse en sitä yleensä osta, koska ole havainnut, että moni "rasvattomista" jogurteista sisältävät keinotekoisia makeutusaineita, jotka eivät maistu, eivätkä tunnu hyvältä. Tämänkin purkin kyljestä löytyivät: Asesulfaami-K ja aspartaami. Mieheni sanoi: " Kai en ovat  niitä (makeutusaineita) tutkineet, etteivät ne ole vaarallisia.." Minä: "???" Minä: "Ketkä ne? Ne markkinamiehet vai? Vai joku elintarvikeviranomainen tai Valio?" Aiheesta on paljonkin tutkimustietoa, joka puhuu sen puolesta, että keinotekoiset makeutusaineet: jos eivät nyt aivan myrkyllisiä ole, niin eivät myöskään terveellisiä. Kuvittelemme usein, että kaikki, mikä markkinoille päätyy on varmasti tutkittua ja turvallista. Meillähän on Evira, maahantuontisäännökset ja korkeatasoinen elintarviketurvallisuus. Niin näiden elintarvikkeiden kuin kaiken muunkin ihmisen tuottaman moskan historia va

Väriä marraskuulle

Kuva
Näiden kuvien jälkeen voin vain sanoa: "Haluan takaisin!"

Rakkaani, meri

Kuva

Oikeus kuolla

Sanottakoon nyt heti alkuun, että tämä asia on kuuma peruna. Eikä millään muotoa minulle henkilökohtainen. Olen silti miettinyt tätä viime aikoina jo uuden ammattinikin puolesta. Viimeksi mietin tätä tänään kuunnellessani Yle Puheen Politiikkaradiota, jossa puhuttiin kestävyysvajeesta ja eläkeiän nostosta, joka perustuu elinikäodotteen nousuun. Jatkuvasti puhutaan siitä, kuinka paljon suurten ikäluokkien eläkkeet ja  vanhuspalvelut tulevat maksamaan. Itsekin vanhuspalvelujen parissa työskennelleenä tiedän millaista elämän viime vuodet voivat olla suurissa kasvottomissa hoivayksiköissä. Muistisairaat, joiden terveys ja toimintakyky hitaasti heikkenee kokevat monenlaisia pelkoja ja tuskaa, mutta saattavat fyysisesti pysyä toimintakykyisinä. Toisaalta on myös rapistuvan fysiikan, erilaisten degeneroivien sairauksien seurauksena aiheuttavien kipujen kanssa taistelevia henkilöitä. Onko heillä oikeus päättää milloin haluavat poistua tästä elämästä? Haluaisitko itse maata hoivakodin pedissä

(Keino)valon lapsi

Paluu Suomeen ei voisi olla ankeampaa kuin se on marraskuussa. Päivä on lyhyt, sumuinen, sateinen, hämärä ja kylmä. Jatkuvasti palelee sekä sisällä, että ulkona. Väsyttää, jopa keskellä päivää. Aloitin heti D-vitamiinin ottamisen, mutta en huomaa siitä mitään hyötyä. Käyn kaupassa ostamassa vihanneksia ja hedelmiä, mandariineja Espanjasta. Kassalla istuu nuori, miltei valkonaamainen, kasvolävistyksillä varusteltu tyttö, joka tervehtii minua innottomasti. Ajattelen, että eipä ihme kun on ollut täällä koko syksyn. Mietin sanoisinko sille piruuttani "Hola!" ja "Gracias! Hasta luego!" Kun palaan kotiin neljältä on aika sytytellä kaikki mahdolliset valot ja pari kynttilää. Laitan Mindalia Radion soimaan netistä ja yritän pysyä hereillä ja positiivisella mielellä: " Pensamiento positivo puede cambiar tu vida.." Ajattelen muutamia edessä olevia viikkoja, joiden aikana teen vielä kaksi viikkoa työssäoppimista ja sekä näyttöviikon. Seuraavalla viikolla on arvio

En voi uskoa: Viimeinen työpäivä huomenna!

Kuva
Niin, se kaikki päättyy aikanaan. Tänään aloittelin ympäri asuntoa levittelemieni tavaroiden läjittämisen. Hankkiuduin eroon yksistä kengistä ja parista paidasta. Ajattelin, että laukku tulee täyteen, mutta nyt ei kyllä näytä siltä. Koepakkasin kaikki vaatteeni laukun päälle ja totesin, että hyvä jos on tarpeeksi pehmustetta edes tietokoneelle. Epävirallisesti pakkaaminen on siis aloitettu. Olen viskellyt laukkuun vaatteet, joita en enää usko tarvitsevani tällä reissulla. Olen myös tyhjennellyt vetolaatikot ja pöytätasot, joihin on tullut kuukauden aikana kasattua jos jonkin näköistä kamaa. Lähikaupasta hain tuliaisia ja huomenna varmaan käyn katsomassa jotain kivaa rantakadulta muistoksi tästä ihanasta ajasta. En voi sanoa muuta kuin, että on kamala lähteä täältä. Toki ikävöin rakasta puolisoani, joka odottelee minua kotona, mutta muuten kuljen katuja liki itku silmässä. Viimeistä kertaa tämän puodin ohi.. viimeistä kertaa maitoa tästä kaupasta.. viimeinen viini tässä baarissa. On k

Työssä Espanjassa.

Maanantaina alkaa viimeinen viikko työssäoppimista. Koska minua koskee vaitiolovelvollisuus voin kertoa vain yleisluontoisesti asioista ja tapahtumista ryhmäkodissa. Olen tykännyt tosi paljon työkavereistani. Minut on otettu hyvin vastaan ja olen saanut palautetta. Olen keskustellut työn tekemisestä ja asumisesta täällä aurinkorannikolla. Olen saanut paljon lisätietoa suomalaisten elämästä täällä. Tänne on paljon pyrkijöitä Suomesta, mutta monella haave jää vain haaveeksi. Parhaiten toteutuksessa auttaa tietty uhkarohkeus tai voisiko sanoa hullunrohkeus. Suomesta käsin on vaikea hakea töihin tänne, koska haastattelua on melko hankala järjestää. Jos hakemus on tyyliin: "Haaveilemme mieheni kanssa viiden vuoden kuluttua muuttavamme Espanjaan jos meille molemmille löytyy varma työpaikka." , voi asian unohtaa samantien. Täällä on oltava paikan päällä vaikkapa pitkän lomamatkan tai työnhakumatkan ajan ja valmis toimimaan nopealla aikataululla. On osattava olla vakuuttava ja tosi

Poikkea kaupoille

Kuva
Otaksun, että kulttuurikokemukseni karttuvat pikkuhiljaa. Olen asioinut lihatiskillä, apteekeissa, lukuisissa kahviloissa, baareissa, kaupoissa ja jäätelökioskeissa. Asiakkaan mukana pääsin lääkärin vastaanotolle terveyskeskukseen. Olen myös uskaltautunut pariin otteeseen leipäkauppaan. Tänään poimin töistä tullessani mukaani rapeakuorisen moniviljaleivän, joka siivutettiin minulle valmiiksi. Menin kauppaan sisään hetken mielijohteesta. Näytän sormella leipää tiskistä ja sanon jotain.  Myyjä ottaa leivän ja kysyy siivutetaanko se. Tarvitsen toisen kerran. Hän toistaa kysymyksen ja aivoni vastaanottavat viestin. Si, si! Leipä läpäisee siivutuskoneen ja sujahtaa pussiin. Yritän vältellä pelottavan näköistä maksukonetta, joka seisoo kassaneidin edessä niin, että neidistä näkyy vain kaula, pää ja valkoinen suojahattu. Tarjoan euron rahaa tiskin takana minua palvelleelle miehelle, mutta hän ohjaa kuitenkin minut masiinan eteen. Onneksi jonossa edelläni on asiakkaita, joita ystävällisesti

Kuvaviesti: Yö kun saapuu kaupunkiin.

Kuva

Arkea Espanjassa

Kuva
Työssäoppiminen tuntuu ihan työnteolta. Olen tehnyt enimmäkseen aamuvuoroja, enkä todella koe olevani kovinkaan aamuihminen. Menen kahdeksaksi, mikä nyt ei edes ole kovin aikainen aamu, mutta ylösnousut aamulla ovat pientä tuskaa. Nyt olen saanut nukuttua suhteellisen hyvin, eikä meteli ulkoa ole haitannut uniani. Viime yönä kylläkin heräsin sateen ääneen neljän aikaan aamuyöllä. En saanut hetkeen nukuttua kun jäin miettimään mieheni mukana Suomeen palauttamaani sadeasua. Luulin todella, että en tarvitse sitä.  Suunnittelin siinä aamuyön tunteina miten pääsen kuivana töihin ja takaisin. Päätin ottaa kuivat vaihtovaatteet muovipussiin. Onneksi aamulla ei kuitenkaan satanut. Kävelen työmatkani noin 20 minuutin matkan joka aamu ja ilta. Reitti kulkee pääkatuja ja kaikkialla on valot. Silti minusta tuntui vähän jännittävältä ensimmäisinä pimeinä aamuina ja iltoina. Aamulla kaduilla työskentelevät liikkeitään avaavat kauppiaat, tavarantoimittajat, roskisten tyhjentäjät ja kadunlakaisija

Nirso-Nipsu päivitys

Kuva
Toista päivää nälkälakossa. Ei kelpaa nämä etelän hetelmät Nipsulle. Ei edes tuo Brekkies, joka ensimmäisinä päivinä upposi hyvin. Mun pitää kai lähteä Mercadonaan ostamaan Felixiä. Voi, ei...