Potager horror show

Olen menossa katsomaan olisiko potager-puutarhassani kypsynyt kurkkuja tai kesäkurpitsoita. Kevyin mielin ja askelin kuljen sorakäytävää kohti puisia kasvilaatikoita. Äkkiä hoksaan, että kaikki ei ollut kunnossa. Nurmikolla retkottaa raato. Ällöttävää! Lajista ole varma, mutta minusta se näyttää ROTALTA. Ok, ehkä pieneltä rotalta. Vaikeatahan sitä on tunnistaa jos kaverilla ei ole päätä ja suolet tursuavat permannolle. Olisitte ehkä halunneet kuvan? Ehkä ette.

Hämmennyksessäni menen kuitenkin tarkistamaan kasvilaatikoita ja kerään kypsyneet kasvikset koriin. Pälyilen raatoa. Kärpäset surisivat sen ympärillä. Siitä pilkistää vähän punaista ja lihan väristä höttöä ruohikon seasta. Hyi, en saata katsoa kovin tarkkaan. Näen, että sillä oli melko pitkä vähän rottamainen häntä ja ihan hetken mietin, että nostaisin otusta hännästä, mutta ei, suolet voisivat roikkua ikävästi. Tulen siinä peranneeksi sorakäytävän reunoilta ryöppyävät heinät kerätessäni rohkeutta raadon siirtoon. Haen pienen lapion, heitän tukun heinää raadon päälle ja suuntaan lapion tarkkaan otuksen ehjästä päästä raadon alle. Hii-op! Heinä otuksen päällä on ihan vain sitä varten, ettei minun tarvitse katsoa sen puuttuvaa päätä ja ellottavia sisäkaluja. Mihin minä sen nyt pistän, en ainakaan kompostiin. Yök, ajatuskin maatuvasta rotankuvatuksesta minun multani seassa.. Kaivan sille pienen kuopan tontin laidalle tupsautan raadon sinne heinineen päivineen ja lapioin soraa päälle. Palaan potageriin ja huomaan epämääräisen lihapalan jääneen nurmikolle. Kaivan sen piiloon potagerin sorakäytävään.

Naapuri leikkaa nurmikkoaan ja pysäyttää koneen kohdalleni. Se on kutsu keskustelemaan. Hän kysyy olemmeko säästyneet vesimyyriltä.Heidän pihallaan on kuulemma komeita kekoja. Ahaa! Rottani olikin siis vesimyyrä. Olen jotenkin helpottunut. Olin jo kuvitellut rotan nuuhkimassa kesäkurpitsoitani ja maistelemassa tomaattejani. Pelkkä lajinvaihto tuntuu helpotukselta. Miten inhoankaan rottia! Vesimyyrät syövät kuulemma juuria. Mielessäni kiitän naapurin kissaa kuitenkin siitä, että se on poistanut yhden vesimyyrän naapurin pihalta kaivelemasta. Tosin saaliin jättäminen nurmikolleni ei ole kovin mukava temppu.





Kommentit

  1. Loppu hyvin, kaikki hyvin! Pitääkin heti googlata, millainen otus on vesimyyrä!? Ei päätön, vaan ihan pään kanssa! :)

    Herkulliset värit kuvissasi!!

    VastaaPoista
  2. Voin kertoa, että vesimyyrä on hyvin rottamainen..jopa ilman päätä. :/.
    Kiitos kuvakehuista!

    VastaaPoista
  3. Yääh! Ei ole kivaa ei. Meillä Häkki/sisä/valjas- kissa Tuisku toteuttaa hirmuista saalistamisvaistoaan nuttaamalla kaikki poloiset päästäiset, jotka tohtivat sen häkkiin kipittää. Saan kerätä yökkäilemättömyyttäni tovin, kun kuskaan raatoja pois. Vaan eipä olla me ihmisetkään sen suloisempia, kokkaillaan nautaa ja possua, ei siis mitään oikeutta arvosteluun tässä.

    VastaaPoista
  4. Totta! Onneksi ruokani ei ole päätön rotta ;)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

P.s. Ensimmäinen työkeikka Norjassa; valmistelvat toimenpiteet

Mar-ra-skuuuu!

Kynttilän korvike