Esc
Esc(Escape) on se nappula, jolla katkaistaan ohjelman suorittaminen. Se sijaitsee näppäimistön vasemmassa yläkulmassa. Oi, jospa se toimisi myös käytännön elämässä: Aamulla hanskat hukassa, auto jäässä, myöhässä, tankki tyhjä: ESC Töissä paska päivä, asiakkaat hankalia ja päätä särkee: ESC. Palkkapäivä, liikaa laskuja, jääkaappi tyhjä ja mieli matalalla: ESC. Pimeä talvi, huono elämä, alkoholiongelma, masennus: ESC.
Oma Esc- nappulani on sisällä päässäni. Sitä painamalla pääsen merenrantaan, jossa aurinko laskee, hiekka on vielä lämmintä ja lempeä tuuli puhaltaa. Astelen hiekalla ihan vesirajaan ja katselen ja kuuntelen. Aallot lyövät rantaan rauhaisina ja noudattaen omaa rytmiään. Rakastan ääntä, joka syntyy kun vesi siilautuu hiekan läpi takaisin kohti merta.
Rakastan hetkeä jolloin veden ja taivaan välinen raja lähes häipyy. Aurinko on juuri laskenut, mutta antaa vielä valoaan. Vesi näyttää metallinharmaalta, hopeiselta. Taivas on osin saman värinen mutta auringonlaskupaikalta sekaansa purppuraa, joka hitaasti vajoaa mereen.
Rakastan viilenevän hiekan tuntua jalan alla ja heikkoa kumisevaa ääntä, joka syntyy kun sen päällä juoksee. Menen makuulle hiekalle ja painan korvani maahan. Kuulen meren ja maan ääniä. Olen yhtä luonnon kanssa ja korvassani on hiekkaa. Tuuli heittää sitä myös hiuksiini. Voisin maata tässä hiljaa, vaikka ilma viilenee. Voisin katsoa miten yön sininen muste leviää taivaalle ja sytyttää miljoonat tähdet tuikkimaan. Kuvittelen peiton päälleni ja nukahdan hetkeksi rannalle.
Mitä sinun Esc-näppäimestäsi tapahtuu?
Oma Esc- nappulani on sisällä päässäni. Sitä painamalla pääsen merenrantaan, jossa aurinko laskee, hiekka on vielä lämmintä ja lempeä tuuli puhaltaa. Astelen hiekalla ihan vesirajaan ja katselen ja kuuntelen. Aallot lyövät rantaan rauhaisina ja noudattaen omaa rytmiään. Rakastan ääntä, joka syntyy kun vesi siilautuu hiekan läpi takaisin kohti merta.
Rakastan hetkeä jolloin veden ja taivaan välinen raja lähes häipyy. Aurinko on juuri laskenut, mutta antaa vielä valoaan. Vesi näyttää metallinharmaalta, hopeiselta. Taivas on osin saman värinen mutta auringonlaskupaikalta sekaansa purppuraa, joka hitaasti vajoaa mereen.
Rakastan viilenevän hiekan tuntua jalan alla ja heikkoa kumisevaa ääntä, joka syntyy kun sen päällä juoksee. Menen makuulle hiekalle ja painan korvani maahan. Kuulen meren ja maan ääniä. Olen yhtä luonnon kanssa ja korvassani on hiekkaa. Tuuli heittää sitä myös hiuksiini. Voisin maata tässä hiljaa, vaikka ilma viilenee. Voisin katsoa miten yön sininen muste leviää taivaalle ja sytyttää miljoonat tähdet tuikkimaan. Kuvittelen peiton päälleni ja nukahdan hetkeksi rannalle.
Mitä sinun Esc-näppäimestäsi tapahtuu?
Kommentit
Lähetä kommentti