Totuudesta ja valheesta

Tämä tarina on tosi. Hetkinen, voiko tarina olla totta? Eikö tarinassa ole aina ripaus fiktiota, vähän mielikuvituslisää ja hieman arvoituksellisuutta. Totuus on muutenkin suhteellinen ja erittäin objektiivinen tulkinta vallitsevista olosuhteista ja tapahtumista. Jokaisen oman kokemuspohjan kautta suodatettu näkemys asioiden oikeasta tolasta. Totuus tuskin koskaan on kahden tai useamman ihmisen yhtenevä kokemus vaan jo näissä kahdessa totuudessa voi olla huomattavia eroja.

Totuuden lähisukulainen todellisuus on vieläkin häilyvämpi olotila. Todellisuutta voisi kuvata unennäön ja valvetilan välimuodoksi, jossa jo aspiriini voi vaikuttaa kokemaamme todellisuuden ominaisuuksiin ratkaisevasti. Todellista TODELLISUUTTA ei ole. On vain kokemus, aistein ja ymmärryksen kautta yksittäisistä vihjeistä koottu käsitys ympäröivästä maailmasta. Sitä on todellisuus. Jokaisella omansa.

Valhe on myös tulkintavoittoinen kuvaus epätotuudesta. Joskus kuulee sanottavan, että joku elää valheessa. Tuskin omasta mielestään. Toisen valhe voi olla toisen tosi. Olenpa kuullut jonkun valehdelleen itselleenkin. Se on mielenkiintoista. Ikään kuin kaksi persoonaa samassa päässä, jotka tietävät eri asioita. Kieltämiseen, denialismiin tuo mielestäni vahvasti viittaa.

Ovatko totuus ja valhe vain suojautumiskeinoja epävarmassa maailmassa? Onko totuus se mihin voi sokeasti luottaa ja aina selvitä voittajana? Jos välttää valhetta viimeiseen asti on sananlaskujenkin mukaan pitkillä jäljillä. Onko näin? Kun kysytään: Mitä todellisuudessa tapahtui? Kenen todellisuutta silloin tarkoitetaan?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

P.s. Ensimmäinen työkeikka Norjassa; valmistelvat toimenpiteet

Mar-ra-skuuuu!

Kynttilän korvike