maanantai 15. tammikuuta 2018

Kuukausi Norjassa asumista takana

Vaikea tiivistää- tässähän se menee. Harjoittelu sairaalassa alkoi tänään. Oikeastaan kävin vasta juttelemassa opiskelijoista vastaavan sairaanhoitajan kanssa. Oman mentorini tapaan huomenna. En oikeastaan jännittänyt osastolle menemistä, tai ihmisten tapaamista. Ennemminkin sitä, saanko pukukaapin auki. Tiesinkin etukäteen, että kaapistoissa on jotkut oudot numerolukot, koska olin niistä lukenut aiemmin vaihdossa olleiden blogista. No, nyt se on koettu ja opittu. Vähän myös jännitti se miten kielimuuri ylitetään, mutta siinäpä ei tuntunut olevan mitään ongelmaa kun suustani alkoi automaattisesti ja vuolaasti pukata norjaa. Ainakin tänään tapaamani ihmiset puhuivat ymmärrettävää norjaa ja tuntuivat myös ymmärtävän, minun ruotsilta haiskahtavaa norjaani hyvin.

Huomenna päivä alkaa iltapäivän opiskelijatapaamisella. Sen jälkeen menen iltavuoroon kirurgian osastolle. Potilaat ovat vatsakirurgisia, sanalla sanoen, juuri niitä, joita vähiten olisin toivonut, mutta ehkäpä opin tästä eniten. Minulle olikin suunniteltu heti alkuun melkoinen työputki yövuoroineen, mutta saapa nyt nähdä millaisena se toteutuu.

Muut kansainväliset vaihdokkaat, jotka olen tähän mennessä tavannut ovat Brasiliasta, Espanjasta, Portugalista. Tytöt ovat kaikki kahdenkymmenen kahta puolen ja iloista sakkia. Suunnittelevat jo yhteisiä matkoja ja illanviettoja. He asuvat opiskelijoille tarkoitetuissa yhteisasuntoloissa, joissa näyttää olevan etkot ja bileet joka torstai ja lauantai. En ihan kuulu joukkoon, mutta tämä varmasti paikkaantuu työyhteisössä, jossa koen jo kielenkin puolesta kuuluvani enemmän joukkoon ja siten uskon pärjääväni hyvin.

Mitä muuta sitten olemme saaneet aikaan kuukaudessa. Norjalaisen puhelinliittymän, josta ei voi soittaa ulkomaille, pankkitilin, sähkösopimuksen ja näiden lisäksi minä olen saanut aikaan yhden työhakemuksen Bergenin suuntaan.

Kaksi lähintä isoa kaupunkia ja ympäristö joka ilmansuunnalle on ajeltu ristiin rastiin. Stavangerissa kävimme aiemmin ja Bergenissä viime viikonloppuna. Bergen oli valloittava, vaikka näimmekin vain pienen osan kaupunkia. Näin talviaikaan valoisaa on vain reilut kuusi tuntia ja vaikka lähtee aamuhämärissä jää perilläoloaikaa vain muutama vaivainen tunti. Harkitsimme myös yöpymistä, mutta teimme kuitenkin vain pikaisen päiväretken.




Kauniita maisemia on matkalla vaikka kuinka paljon, mutta autosta kuvaaminen on vaikeaa, eikä koko ajan voi pysähdelläkään.

Lille Lungegårdsvannet, Byparken, jäässä ;)



Fløibanen vie ylös ihailemaan Bergeniä yläilmoista.It's a different world up there, man!

Bryggen





sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Alku aina hankalaa..

Ensi viikolla alkaa "koulu" eli tapaan muita vaihtoon tulijoita koululla ja alkaa introduction week eli tutustumisviikko. Viikon jälkeen aloitan viiden viikon harjoittelun kirurgisella ja se nyt kyllä vähän jännittää. Toiset viisi viikkoa teen hoivakodilla. Näiden lisäksi on ohjelmassa Norwegian week ja pääsiäisloma.

Kolmisen viikkoa on asuttu täällä Norjassa ja pääasiassa ajeltu tässä lähiympäristössä. Eilen käytiin päiväretkellä Stavangerissa. Sää oli onneksi aurinkoinen ja jokseenkin tuuleton. Pakkasta oli ehkä aste-pari. Muutoin on käyty lähimaaston luontokohteissa, kaupungilla ja kävellen pihapiiristä pieniä lenkkejä. Ajoimme yhden kerran Skudeneshavniin, kaunille hiekkarannalle Åkraan sekä majakalle Ryvardeniin. Kävimme myös sekä Bergeniin että Stavangeriin vievien lauttojen lähtöpaikoilla. Ja nyt sitten eilen lautalla Stavangerissa asti.






















Kaikista kauniista luonto- ja kaupunkikokemuksista huolimatta on ollut myös pientä hankaluutta tai onko tämä nyt sitä kulttuurien törmäystä. Lähtiessämme Suomesta kävimme pankissa hakemassa avainlukulistoja tulevia kuukausia varten. Lupasimme ilmoittaa uuden osoitteen pankkiin. Täältä käsin sitten yritimme muuttaa uuden osoitteen pankin sivuilla, mutta se ei onnistu, koska postinumero on liian lyhyt. Postinumerokentässä on syötteentarkistus, joka ei hyväksy ulkomaan postinumeroa. Samoin kävi myös paikallisen sähköyhtiön sivuilla suomalaisen puhelinnumeron kanssa. Ei päässyt aloitusta pidemmälle koska asiakkaaksi rekisteröityminen perustuu puhelinnumeron tallentamiseen, eikä ulkomaan numero kelpaa. Samoin töksähti myös sähköinen muuttoilmoitus paikallisen väestörekisterin sivuilla. Postinumero Suomesta ei kelpaa.

Puhelinliittymästä tulee varmasti oma soppansa, koska olen lukenut, että mobiililiittymää ei saa auki Norjassa, jos ei ole norjalainen. Prepaidin ehkä saa. Laskujen maksu on myös hankalaa, tai paremminkin kallista, koska ne menevät ulkomaan maksuina eri valuutassa. Pankkitiliä taas ei saa auki ellei ole norjalaista henkilötunnusta. Selvittelemme parhaillaan, miten laskut voisi maksaa mobiililla esim. pankki- tai luottokortin kautta. Toki niistäkin voi tulla lisäkuluja, mutta ei varmasti yhtä paljon kuin pankin maksuna, joka oli yli 38 euroa yhdestä laskusta. Se ei vain voi olla ainoa mahdollisuus!

Pankkikortilla maksaminen on onnistunut tähän mennessä lähes joka paikassa. Vain kahdessa paikassa on pitänyt kaivaa käteiset esiin. Ruokakaupat hyväksyvät kaikki pankki- luottokortit. Paikat joissa käteistä on tarvittu ovat pieni kahvila keskustan kauppakeskuksessa ja lähikaupan vieressä oleva pizzeria. Molemmissa asiaa on kovasti pahoiteltu ja syytetty maksupäätemasiinaa.

Asunto on osoittautunut muutoin mukavaksi, mutta kissalla on ollut välillä tukalaa. Ikkunan takana on usein musta pelottava stalkkaaja, jota kissamme ei voi sietää. Tämä lähes jokapäiväinen vieras istuu röyhkeästi nenä kiinni lasissa kun avaat aamulla verhot tai väijyy pimeissä puskissa illan hämärässä.


 Muistuttaa vähän muumien mörköä.



torstai 28. joulukuuta 2017

Den 12. mann

Elokuvaelämys norjaksi, hmm.. Kyllä vaan! Olimme Edda Kinossa katsomassa Den 12. mann nimisen elokuvan. Se kertoo Jan Baalsrudin hurjasta kahden kuukauden pakomatkasta Tromssasta Ruotsiin vuonna 1943. Jan oli yksi kahdestatoista miehestä, joiden oli tarkoitus tehdä sabotaasi saksalaisten hallitsemalla lennonjohtotornille Bardufossiin. Suunnitelma meni kuitenkin sen verran myttyyn, että saksalaiset ottivat vangiksi 11 miestä ja vain Jan pääsi karkuun. Pakomatkasta tuli kuitenkin pitkä, vaarallinen ja kylmä. Jan pakenee hurjissa olosuhteissa Gestapo kintereillään ja jo pakomatkan alussa häntä ammutaan jalkaan. Yhtä varvasta köyhempänä ja likomärkänä pitkän uintimatkan jälkeen hän hakee suojaa paikallisten asukkaiden luota. Hän ei voi kuitenkaan jäädä, koska vaarantaa myös suojelijoidensa hengen. Jan päättää pyrkiä Ruotsiin, jossa olisi turvassa saksalaisilta. Saksalaisjoukkojen yksikön päällikkö Kurt Stages ottaa henkilökohtaiseksi tehtäväkseen varmistaa, ettei yksikään sabotaasia yrittäneistä pääse elävänä pakoon.  Elokuvan on ohjannut Harald Zwart. Pääroolia näyttelee Thomas Gullestad. Elokuva perustuu tositapahtumiin.

Elokuvan traileri

Heikohkolla kielitaidollakin pärjää elokuvissa hyvin. Elokuva oli suurimmaksi osaksi puhuttu ja kokonaan tekstitetty norjaksi, josta uskokaa tai älkää oli huimasti hyötyä. Koin kyllä, että juonessa pysyi hyvin mukana ja ymmärsin tekstityksen avulla lähes kaiken dialogeistakin. Ilman tekstiä olisi ollut melko hankalaa. Hieno ja kannustava kokemus! Hyvä elokuva!

maanantai 25. joulukuuta 2017

Skudeneshavn






Save the oceans

Retki kauniille Åkran rannalle oli ällistyttävän ihana ja samalla surullinen ja vihastuttava kokemus. Järkyttävää nähdä se roskan määrä, mitä merestä rannoille ajautuu. Vaikkakaan tämä ei ole edes pahimpia paikkoja. Toivottavasti ihmiset, kansakunnat, valtiot, tuottajat, tehtaat ja kansainväliset yhteisöt saavat aikaan yhteisiä pakottavia päätöksiä,  joilla suojataan luontoa ja merta ja sen herkkää eliöyhteisöä ihmisen tuottamalta saasteelta. Anna anteeksi, meri, sillä emme tiedä, mitä teemme!

Tässä suurin osa on luonnon omaa roskaa.


Heinikossa piilottelee muovia





Jätesäkki olisi ollut paras olla mukana. Isoimmat muovijätteet olisivat yksin täyttäneet tavallisen kassin. Rannalla oli muun muassa, tyhjiä pesuainepulloja, juomapulloja, kumikäsineitä, pullonkorkkeja, styroksia, nailonköyden pätkiä, lasten muovileluja, ruokapakkauksia, palasia muovilaatikoista, muovipusseja ja ämpäreitä. Surullista! Ehkä heräämme sitten kun tätä tavaraa alkaa löytyä omalta lautaseltamme, koska sinne se tulee päätymään.

Aiheesta lisää:
https://news.nationalgeographic.com/news/2010/03/100302-new-ocean-trash-garbage-patch/

Juttu suomeksi ja dokumentti  englanniksi ja vähän espanjaksi:
http://www.ekofokus.com/2010/08/atlantilla-valtava-jatepyorre.html

perjantai 22. joulukuuta 2017

Pesusienen metsästys, kiertoristeykset, sää ja kissakaverit

Vaikka enimmäkseen kotona viihdymmekin niin kyllä sitä kaikenlaista tulee keikkailtua paikallisympyröissä. Tulostamme saakka olemme etsineet pesusientä miehelleni, joka on sellaista tottunut käyttämään peseytymisessä. Sitäpä ei sitten meinannut löytyä. Löysimme kyllä siivoukseen tarkoitettuja hankaussieniä ja auton pesuun tarkoitettuja jättisieniä, kummatkaan eivät kelvanneet. Ei kelvannut myöskään pitkävartinen pesuharja.

Olimme jo kolunneet paikalliset ruokakaupat, Kiwin, Sparin, Jokerin ja Rema 1000, sekä Bilteman. Muistelin, että Jyskissä on ainakin suomessa monenlaisia pesusieniä ja pesukintaita. Sieltä vihdoin löysimme söpön paketin, jossa on kolme erilaista pesuvälinettä. Sellainen vaahtoava höttönen, tavallinen pesusieni ja pesusieni, jonka ympärillä on jonkinlaista narua, ilmeisesti karhennnustarkoituksessa. Nämä oli pakko hyväksyä, jos ei halua pestä selkäänsä siivoukseen tarkoitetulla hankaussienellä. Ilmeisesti norjalaiset eivät pese itseään pesusienellä, koska niitä ei ole missään tarjolla. Tiesin kyllä kotihoidossa työskenneltyäni, että täällä käytetään paljon pesulappua, vaskeklut, joka on yleensä sellainen pikkuinen froteepyyhe, joka kastellaan ja saippuoidaan. Oli kuitenkin yllättävää havaita, että pesusieniä ei tosiaan kovin monessa paikassa ole ollenkaan myynnissä.


Miehekkäät pesuvälineet :D

Sitten liikenteeseen. Kiertoristeykset ovat täällä erittäin yleisiä. Niissä ajaminen vaikuttaa melko pelottavalta, koska kaistoja on enemmän kuin yksi ja vauhti on, varsinkin ruuhka-aikoina, suhteellisen kova. Ympyrään on vaikea päästä ja ulos pääsykin jännittää, vilkkua ei oikein viitsitä käyttää. Itse olen ajatellut ajella ulointa reunaa, mutta en tiedä miten se tulee onnistumaan. Katselin toki säännöt sekä tekstinä, että videoina netistä, mutta vähän kyllä pikkukaupugissa ihmetyttää sen sata kiertoristeystä ja jokapäiväinen ruuhka kahden ja kolmen välillä. Toivottavasti "pikku turkoosi" säilyy lommoitta. Muutenkin tuntuu, että paikalliset menevät joka paikkaan autolla. Sähköautot ovat halvempia käyttää, koska niillä ajaessa ei tarvitse maksaa tiemaksuja. Sähköautoja on paljon ja niille on omat pysäköintipaikat, joissa autoa voi ladata ilmaiseksi. Pysäköinti on täällä yhden sortin kirosana. Siitä varmasti enemmän myöhemmin...

Sää on norjalaisten kestopuheenaihe. Lähipäivinä on jatkuvaa arvailua siitä, tuleeko joulusta valkoinen. Tietysti pohjoisessa ja myös idässä on ollut jo pitkään lunta, mutta joka paikassa sitä ei ole. Ei täällä Haugesundissakaan. Lämpöasteita on ollut reilusti. Vaikka lunta on sadellutkin, niin se on myös yhtä nopeasti sulanut pois. Välillä on todella liukasta ja se on myös puheenaiheena suosittu juttu. "Tänään on tosi liukasta ja kylmää. ", he sanovat. "Tänään on kova tuuli, eikä aurinko paista, todella, todella kylmää".. silloin kun on kaksi astetta pakkasta tai neljä.. Vuoden pimein päivä on jo ohitettu ja on hauska nähdä miten nopeasti alkavat kevään merkit ilmaantua säähän.

Kissamme on kotiutunut hyvin, vaikkakin se koki järkytyksen tässä eräänä iltana. Ikkunan taakse ilmestyi ensin raidallinen pitkäkarvainen ja sitten musta pitkäkarvainen kissa. Musta kissa lymyili puskissa pitkään, eikä suostunut poistumaan paikalta vaikka kävin sitä jo ulkona hätyyttämässä. Sen silmät kiiluivat pimeässä pitkään ja oma kissamme murisi häntä pörrössä ikkunalaudalla. Ikkunoiden ollessa melkein maantasassa kissat pääsevät ihan silmätysten ja siinä sitä sitten pällistellään.
Tänään tuli taas uusi kissa, mutta liekö johtunut päivänvalosta vai yhteisestä kemiasta tämän päiväinen kissavieras ei saanutkaan murinaa osakseen.