torstai 7. joulukuuta 2017

Lähdössä

Yksi suurimmista haaveistani on toteutumassa. Muutan ulkomaille. Ensi viikolla. Muuttokuorman minimaalisen koon vuoksi olen joutunut luopumaan suurimmasta osasta tavaroistani. Luopuminen on helppoa, eroon pääseminen vaikeampaa. Paikallinen facebook-kirppis on ollut nopein ja tehokkain. Roskiin olen heittänyt vain sellaista, mitä ei voi kierrättää, on ollut  likaista, rikki tai muuten käyttökelvotonta. Olen lahjoittanut, myynyt halvalla ja tuputtanut sisarille. Muuttokuorma on koepakattu huoneen nurkkaan. Joka laatikko ja kori on tutkittu uudelleen ja uudelleen, vieläkö jotain jää pois, vieläkö jotain mahtuu.

Koulusta on otettu yhteyttä ja kyselty muutamia vaihtoon liittyviä papereita sekä onko meillä jo asunnosta tietoa. Tarkistuslistat on ruksittu ja valmistelut tehty. Olemme olleet yhteydessä muutamiin asunnonvuokraajiin ja sopineet tulostamme ja sopineet alustavasti menevämme katsomaan asuntoja. Stipendirahat ovat tulleet tilille. Laivaliput varattu, sekä ensimmäinen yöpyminen Ruotsin puolella lähellä Norjan rajaa. Toivomme vain, ettei merenkäynti olisi hirvittävän kovaa tai keli kovin liukas.

Kohta on köydet irti ja seikkailu voi alkaa. 

Huonekalut vähissä.


tiistai 7. marraskuuta 2017

Kaikki kesken - odottelun sietämätön paino

Puun ja kuoren välissä, löyhässä hirressä vai muuten vain tukalassa tilassa? Kaikkea edellisiä ja vielä veitsen terällä. Odottelen päätöstä Norjasta, korkeakoulusta. Pääsenkö vaihtoon vai en. Olen ollut melko varma lähdöstäni kunnes sain viestin Norjasta koululta, jotenkin siihen tyyliin, että: "Kiitos hakemuksestasi, meillä on ollut tosi paljon hakijoita vaihtoon ensi kevääksi. Ilmoitamme päätöksestä pikimmiten. Jos pääset sisään..." Olen odottanut jo kaksi viikkoa ja toiset kaksi viikkoa on luultavasti edessä.

Siinä tapauksessa, että ulkomaanvaihto ei toteudu, olen tullut siihen tulokseen, että en halua, tai ei ole mitään järkeä jäädä tänne pikkupaikkakunnalle tekemään syventävää harjoittelua. Olen täällä jo kiertänyt kaikki sairaalat ja osastot. Tiedän, ettei täällä ole tarjolla erikoissairaanhoidon paikkaa, josta hyötyisin ammatillisesti.

Harjoittelupaikkojen haku on tällä hetkellä käynnissä, mutta mitään varapaikkaa en ole hakenut. Koko haku on niin omituisesti järjestetty, että jos haluan esimerkiksi Turkuun, joka on nykyisestä kotipaikastani lähin suurempi kaupunki, saan hakea paikkoja vasta kun muut Turun alueella opiskelevat ovat saaneet napsia parhaat päältä. Lisäksi järjestelmä, jonka kautta paikkoja haetaan, on epävakaa, kaatuileva sivusto, josta ei lopulta saa tolkkua, onko paikkavaraus onnistunut vai ei. Olen yrittänyt olla ajattelematta koko asiaa..Toivon vain välttyväni tältä kaikelta ja saavani vaihtopaikan, jota olen hakenut Haugesundista.

Muuten lähtövalmistelut ovat edenneet seuraavasti: Mies on irtisanoutunut työpaikastaan ja minun työni onkin koko ajan ollut keikkaluontoista. Talo toisella paikkakunnalla on myyty. Kaksi henkilöautoa on vaihdettu yhteen pikkuiseen pakettiautoon. Asuntotarjouksia Norjasta olemme saaneet useita, mutta niihin emme ole vielä voineet sitoutua, koska koko lähtö heiluu vielä tuulessa..  Kissallakin on rokotukset kunnossa, passi ajantasalla ja astmalääkkettä melkein vuoden tarpeiksi. Pankki- ja luottokortit on vaihdettu uusiin, joiden voimassaolo on pitkälle tulevaisuuteen. Laskut muutettu e-laskuiksi tai niiden toimitus siirretty sähköpostiin. Lehtien tilaukset katkaistu, uudet talvivaatteet hankittu, huomioiden ainainen tuulen ja sateen mahdollisuus. :D

Tavarasta luopumisesta vielä: Ei tavara tuo onnea, turvaa tai lohdutusta. Jokainen ovesta ulos kannettu roju on ollut pelkästään helpotus.  Todellinen "super-maritus" pyyhkäissyt asunnossamme. Tarkoituksena on pakata koko jäljelle jäävä (tarkoin valikoitu) omaisuus yhteen pikkupakuun ja nostaa kytkintä. Olen/olemme lähtökuopissa, vaikka en/emme tiedä mihin. Patjasta en silti halua luopua! Tuli kokeiltua nukkumista lattialla petarilla, eikä se ollut yhtään kivaa, joten patjat lähtee tästä taloudesta viimeisenä.

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Loppukiri opinnoissa ja Norjan vaihdon valmistelut

Sairaanhoitajaopinnoissani on loppua kohti kiihtyvä tahti. Tenttejä on vielä muutama jäljellä, kontaktipäiviä koulussa enää pari, kolme. Viimeinen harjoittelu Suomessa alkaa ensi kuun alussa ja opinnäytetyö on nytkähtänyt askeleen eteenpäin. Loppuvuosi luiskahtaa näissä merkeissä sukkelaan. Ensi vuosi alkaa toivon mukaan Haugesundissa, Norjassa, uusin jännittävin kuvioin.

Paperinpyöritys vaihdon suhteen on vielä kesken. Harjoitteluvaihtoon lähdössä on yllättävän paljon hakemuksien täyttämistä. Olen ensin hakenut oman kouluni sähköisen järjestelmän (SoleMove) kautta vaihtoon ja toimittanut kansainvälisyyskoordinattorille tutorini allekirjoittaman opintosuunnitelman. Saatuani oman kouluni hyväksynnän eli nominoinnin, hain Haugesundin korkeakouluun (Søknadsweb)- järjestelmän kautta ja sieltä saaduin "paperein" voin hakea stipendiä, jälleen oman kouluni järjestelmän (SoleGrant) kautta.

Haugesundiin lähetettävään hakemukseen liitteeksi tuli harjoittelun oppisopimus, kopio henkilötodistuksesta, virallinen opintorekisteriote sekä asumisjärjestelyjä koskeva lomake. Harjoittelun oppisopimus, Learning Agreement for Practical Training on lomake, jonka allekirjoittajina ovat kaikki kolme sopimusosapuolta, lähettävä  ja vastaanottava oppilaitos sekä opiskelija. Paperissa määritellään harjoittelun sisältö ja siihen kirjataan myöhemmin harjoittelun arviointi.

Näiden lisäksi olen alkanut täyttää raporttia, jota tehdään kolmessa osassa, ennen vaihtoa, sen aikana ja vielä vaihdon päätteeksi. Tämä raportti sisältyy INTO- virtual course on Internationalization-kurssiin, joka on pakollinen kaikille vaihtoon lähteville. 

Koska olen oikeutettu opintotukeen, minun tulee tehdä kelan sivuilla olosuhdemuutosilmoitus. En edes vielä tiedä, miten opintotuen vasta voimaan tulleet muutokset vaikuttavat tukeen ulkomailla opiskelun aikana. Tämän varaan en ole laskenut mitään vaan vaihdon rahoitus perustuu kokonaan muihin rahavirtoihin.



Asuntoa Haugesundista on tarkoitus hakea omalla ilmoituksella Finn.no sivustolla. Toki sieltä voi kysellä vuokralle tarjottuja asuntoja, mutta oma ilmoitus ei varmasti ole pahitteeksi. Meillä asunnon löytymistä voi hankaloittaa lyhyt vuokra-aika ja kissa, joka muuttaa meidän mukana. Ilmoitus on jo laadittu, mutta odottelen vielä päivämäärien varmistumista Haugesundista.

Olemme lentämisen sijaan miettineet matkustamista omalla autolla. Tällöin saisimme otettua mukaan vähän enemmän tavaraa kuin lentäen. Lisäksi saisimme oman auton käyttöön ja olisi mahdollista tehdä retkiä lähiympäristöön ja tutustua ainakin lähimipiin kaupunkeihin. Luulen myös, että kissalle olisi miellyttävämpää matkustaa autolla, jossa sen ei tarvitsisi olla pienessä kuljetuslaukussa. Kisu on lisäksi aika tottunut automatkustaja. Matka on toki pitkä, mutta ainahan on mahdollista pysähtyä ja levähtää välillä.


Kuvat Norjasta, Hurumista viime kesän kesätyöreissulta.

tiistai 15. elokuuta 2017

Ota vain sen verran kuin jaksat kantaa

Lähtö Norjaan on edessä joulukuussa, jolloin aloitan kolmen kuukauden vaihtoharjoittelun Haugesundissa. Omaisuuden (=lue; roinan) myynti käynnissä. Olemme tyhjentäneet varaston, käyneet läpi kaapistot ja vähentäneet huonekalut minimiin. Tämä on ollut pitkä prosessi, joka on käynnistynyt jo viime muuton yhteydessä. Tavoitteena on myydä lähes kaikki. Vain muutama henkilökohtaisesti tunnearvoltaan tärkeä esine tuottaa hankaluuksia. Visuaalisena ihmisenä minulle näitä tärkeitä juttuja ovat valokuvat ja taulut. Olen aikonut varastoida taulut ja valokuvat sisarilleni ja hakea ne sitten myöhemmin jos jäämme asumaan pidemmäksi aikaa Norjaan. Toinen ehdolla ollut vaihtoehto on ollut varastotilan vuokraaminen varastohotellista. Tämä vaihtoehto tulee kyseseeseen myös siinä tapauksessa, ettemme ehdi myydä kaikkea irtainta ennen h-hetkeä. Irtisanomme vuokra-asuntomme täällä Suomessa ja toivomme totisesti, että saamme myytyä vanhan talomme toiselta paikkakunnalta ennen lähtöämme.

Kolme kuukauden koeaika elämästä Norjassa alkaa tammikuun alussa. Toivon, että saamme vuokrattua asunnon, jossa voimme asua ja elää ilman muuttokuorman raahaamista, tai mitäpä meillä enää olisi tuotavaa.. jos tavaranmyyntiprojekti tuottaa tulosta. Toisesta autosta ajattelimme luopua syyskuun puolivälin jälkeen kun kontaktipäivieni määrä koulussa hiipuu. Ja ehkä myös toisesta autosta, ennen lähtöä.

Olemme keskustelleet auton käytöstä, sekä suunnitelleet, miten liikumme paikasta toiseen Haugesundissa ja sen ympäristössä. Pitääkö hankkia auto Norjasta. Todennäköisesti kuitenkin lennämme sinne kahden matkalaukun kera ja yritämme vuokrata asunnon mahdollisimman läheltä harjoittelupaikkaa ja kulkea julkisilla. Tosin en tiedä, tapahtuuko koko harjoittelu sairaalassa vai onko osa kotihoidon tai hoitokodin puolella, mutta panostan sairaalaan. 

Olen irtisanonut jäsenyyksiä ja peruuttanut tilauksia, joita ei kuitenkaan toimitettaisi Norjaan. Olen ottanut selvää lemmikin viemisestä maahan. Myös muuttoilmoitus pitää tehdä ja opintoihin liittyvät hakemukset lähettää ajoissa. Asunnon etsiminen pitää käynnistää myös lähiaikoina.

Tavoitteena siis on kaksi aikuista, kaksi matkalaukkua ja kissa, juurineen Norjaan vuodenvaihteessa.




torstai 20. heinäkuuta 2017

Oraakkeli arvaa vaikeudet, PPS. Norja

Mitä lähemmäs ajallisesti siirryimme Norjan keikan palkkapäivää, sitä varmempi tuntemus tuli siitä, että kaikki ei mene niin kuin Strömsössä. Mainitsin asiasta miehelleni ja yritin etsiä Oslon verotoimiston sivuilta jonkinlaista hakua, josta olisin voinut tarkistaa onko D-numero- ja verokorttihakemukseni edennyt. En löytänyt mitään. Mietin myös vaihtoehtoisesti soittavani työnantajalle kysyäkseni, onko tietoni tulleet sinne. En kuitenkaan tehnyt sitä..Minun olisi pitänyt saada tieto D-numerosta postitse Norjan osoitteeseen viimeistään kymmenen päivän kuluessa, mutta en saanut sitä, koska talossa, jossa asuimme, ei ollut postilaatikkoa ja piha oli aidattu ja pääsy pihaan estetty sähkötoimisella portilla. Ei siis tullut postia.

 Eilen palkkapäivää edeltävänä iltapäivänä kello neljän tienoilla löysin sähköpostistani viestin, jossa työnantaja kyselee verokorttia ja D-numeroa. Niitä ei kuulemma löydy. Vastaan, että olen hakenut niitä jo kesäkuun puolivälissä ja selvitän asiaa heti huomenaamuna verotoimistosta. Lähetän jo illalla yhteyslomakkeella selvityspyynnön verotoimistoon.  Käytän seuraavana päivänä työaikaani kilauttelemalla verotoimiston puhelinpalveluun. Jätän soittopyynnön, mutta kukaan ei soita takaisin, eikä vastaa sähköpostiin. Noin viidennellä kerralla verotoimistosta vastataan.  Selitän asiani englannin ja norjan sekamelskalla ja saan samaa takaisin. Minulla on D-numero  ja verokortti. Saan D-numeron puhelimessa ja lähtetän sen työnantajalle. Työnantajan palkanlaskija kiittää ja lupaa, että saan palkkani ensi viikolla. Huh!

maanantai 3. heinäkuuta 2017

P.s. Ensimmäinen työkeikka Norjassa; valmistelvat toimenpiteet

Lähtö tälle ensimmäiselle ulkomaan komennukselle tuli vain parin päivän varoitusajalla, mutta sitä ennen on tapahtunut paljon. Jos joku kuvittelee, että se on noin nopeaa ja helppoa niin on kyllä väärässä. Valmisteluja tätä varten olen tehnyt jo pari vuotta ennen. Ainakin jos työskentelee tai aikoo työskennellä hoitotyössä Norjassa, on edessä monta mutkaa ennen maalia. Lähihoitajaksi valmistumisen jälkeen olen käännättänyt koulutodistukseni englanniksi ja maksanut niistä pitkän pennin. Todistuksia tarvitaan SAK:ia varten, joka vastaa Suomen Valviraa.

Lähihoitajan tulee hakea SAK:ista helsefagarbeiderin (terveydenhoidon ammattihenkilö) auktorisointia. Työelämässä puhutaan vielä hjelpepleiereistä, mutta sellaista ammattinimikettä ei SAK:ista enää löydy. Sinne tulee lähettää virallinen kopio passista, hakemus ammattitaidon auktorisointia varten sekä koulutodistukset virallisesti käännettynä joko ruotsiksi, norjaksi, tanskaksi tai englanniksi. Virallinen kopio passista tarkoittaa jukisen notaarin leimaamaa ja allekirjoittamaa (maistraatista) kopiota passista. Myös tämä paperi maksaa. Maksua suoritetaan myös auktorisoinnin hakemisesta ja kuitti liitetään hakemukseen. Koko nippu postitetaan SAK:iin etanapostilla.

Kun auktorisointi on selvä voi hakea töitä joko suoraan kunnista tai yksityisistä sairaaloista tai hoivalaitoksista. Itse hain ensimmäisenä kesänä muutamista paikoista kesätöitä suoraan kunnallisten nettisivujen kautta, mutta vastaukset olivat kaikki kieltäviä. Voi myös käyttää rekrytointifirmoja, jotka tarjoavat usein myös apua asumisen ja matkojen järjestämiseen. Itse sain paikan rekrytointifirman kautta, joka järjesti paikan, maksoi lennot ja asumisen. 

Myös rekryfirmalle lähetin jättipinon papereita, mm. cv:n, kaikki työtodistukseni, koulutodistukset, rikostaustaotteen, passikopion, vaitiolosopimuksen, kopiot hygieniapassista, ensiapukurssista, sopimuksen henkilötietojen rekisteröinnistä rekrytointiyrityksen tietokantaan ja lopuksi työsopimuksen.

Norjassa työskenneltäessä tarvitaan myös verokortti paikallisesta verotoimistosta sekä id- tai d-numero riippuen siitä viipyykö maassa yli vai alle puoli vuotta. Näitä voi hakea käymällä verotoimistossa työn alettua ja kun on saanut työantajalta tilausvahvistuksen ja työsopimuksen. Lisäksi keikkatyöntekijöiltä voidaan pyytää kelalta paperia, jolla sairausvakuutus taataan joko Suomesta tai Norjasta riippuen siitä työskenteleekö samanaikaisesti myös Suomessa vai pelkästään Norjassa.

Olen myös kuullut, että jotkut rekrytontifirmat tai työnantajat vaativat kielikokeen suorittamista. Minun tapauksessani minua haastateltiin puhelimessa ja varmistettiin näin, että ymmärrän tarpeeksi norjaa pärjätäkseni työelämässä.

Kielitaitoni perustuu koulussa opittuun ruotsiin ja kotona itse opiskelemaani norjaan. Olen lukenut norjankielisiä kirjoja muutaman, kuunnellut podcasteja ja raahautunut läpi muutamasta osiosta Babbel-kielikurssia. Koulussa olen pärjännyt kielissä aina hyvin ja pitänyt ruotsin opiskelusta. Nyt siitä on ollut korvaamatonta hyötyä. Puhun edelleen sekaisin ruotsia ja norjaa, mutta koen pärjääväni niillä kohtuullisesti.

Rekrytointifirma antaa mahdollisuuden määritellä itse missä, milloin ja kuinka pitkään haluaa työskennellä. Omassa tapauksessani myös palkka on parempi kuin suorassa rekrytoinnissa. Toisaalta rekrytointiyritys on myös tietynlainen suoja työntekijälle. Jos paikassa ei viihdy, pääsee sieltä nopeammin pois ja on mahdollista nähdä monta paikkaa eri puolilla Norjaa.

Lähteminen vaatii aimo annoksen rohkeutta ja omatoimisuutta, mutta on ehdottomasti hyvä kokemus. Aina kaikki ei mene suunnitelmien mukaan tai ole pelkästään mukavaa, mutta juuri vaikeuksien kautta tapahtuu oppimista. Itseluottamus ja kielitaito kasvavat ja saa niitä kuuluisia onnistumisen kokemuksia.

Koska valmistun ensi vuonna sairaanhoitajaksi,  joudun tekemään uudelleen auktorisoinnin sairaanhoitajan ammattipätevyydelle. Silloin kun hain auktorisointia lähihoitajan tutkinnolle, en vielä tiennyt, että tulen jatkamaan opintojani. Vaikka paperin pyörittelyä on paljon niin ei kannata luovuttaa. Asiat tehdään pikkuhiljaa ja kaikki kyllä järjestyy. Jälkikäteen itsekin hämmästyy, mitä kaikkea sitä on tämän eteen on tullut tehtyä. Mutta vaiva kyllä kannattaa!





torstai 29. kesäkuuta 2017

This also shall pass

Eli viimeiset päivät Norjan työkommennuksesta ovat käsillä. Viimeinen viikko on tuntunut jo sujuvammalta kuin aiemmat. Osaan puhua kokonaisia lauseita norjaa ja tulen (useimmiten) ymmärretyksi. Toki tulee sanoja, joita en ymmärrä tai tiedä, mutta usein elekieli auttaa. Vuoronvaihtojen raporteilla ymmärrän, mitä puhutaan ja pystyn joskus myös osallistumaan keskusteluun. Toki murteet ja nopea puhetapa tuottavat edelleen päänvaivaa.

Hämmästytin itseäni myös menemällä postiin kyselemään verotoimiston kirjettä. Kirjettä ei ole tullut koska osoitteessamme ei ole postilaatikkoa. Tätä asiaa menin selvittelemään postiin ja ihan vaan norjaksi.

Töissä on edessä vielä yksi iltavuoro ja yksi aamuvuoro. Lauantai on vapaa ja silloin pakkaan, siivoan ja lepään. Ehkä olemme myös vähän juhlatunnelmissa, koska työkaverilla täällä syntymäpäivät ja lisäksi vietetään Tofte dagenia eli paikallista kyläjuhlaa. Sunnuntaina aamulla saan kyydin kolleegaltani toiseen lähipitäjään bussiasemalle, josta nousen Oslon bussiin ja kotimatka alkaa.


Tästä, kuten muistakin kokemuksista yleensä voi sanoa, että parasta ovat kaikki ne ihanat ihmiset, joita olen saanut täällä kohdata!