torstai 20. heinäkuuta 2017

Oraakkeli arvaa vaikeudet, PPS. Norja

Mitä lähemmäs ajallisesti siirryimme Norjan keikan palkkapäivää, sitä varmempi tuntemus tuli siitä, että kaikki ei mene niin kuin Strömsössä. Mainitsin asiasta miehelleni ja yritin etsiä Oslon verotoimiston sivuilta jonkinlaista hakua, josta olisin voinut tarkistaa onko D-numero- ja verokorttihakemukseni edennyt. En löytänyt mitään. Mietin myös vaihtoehtoisesti soittavani työnantajalle kysyäkseni, onko tietoni tulleet sinne. En kuitenkaan tehnyt sitä..Minun olisi pitänyt saada tieto D-numerosta postitse Norjan osoitteeseen viimeistään kymmenen päivän kuluessa, mutta en saanut sitä, koska talossa, jossa asuimme, ei ollut postilaatikkoa ja piha oli aidattu ja pääsy pihaan estetty sähkötoimisella portilla. Ei siis tullut postia.

 Eilen palkkapäivää edeltävänä iltapäivänä kello neljän tienoilla löysin sähköpostistani viestin, jossa työnantaja kyselee verokorttia ja D-numeroa. Niitä ei kuulemma löydy. Vastaan, että olen hakenut niitä jo kesäkuun puolivälissä ja selvitän asiaa heti huomenaamuna verotoimistosta. Lähetän jo illalla yhteyslomakkeella selvityspyynnön verotoimistoon.  Käytän seuraavana päivänä työaikaani kilauttelemalla verotoimiston puhelinpalveluun. Jätän soittopyynnön, mutta kukaan ei soita takaisin, eikä vastaa sähköpostiin. Noin viidennellä kerralla verotoimistosta vastataan.  Selitän asiani englannin ja norjan sekamelskalla ja saan samaa takaisin. Minulla on D-numero  ja verokortti. Saan D-numeron puhelimessa ja lähtetän sen työnantajalle. Työnantajan palkanlaskija kiittää ja lupaa, että saan palkkani ensi viikolla. Huh!

maanantai 3. heinäkuuta 2017

P.s. Ensimmäinen työkeikka Norjassa; valmistelvat toimenpiteet

Lähtö tälle ensimmäiselle ulkomaan komennukselle tuli vain parin päivän varoitusajalla, mutta sitä ennen on tapahtunut paljon. Jos joku kuvittelee, että se on noin nopeaa ja helppoa niin on kyllä väärässä. Valmisteluja tätä varten olen tehnyt jo pari vuotta ennen. Ainakin jos työskentelee tai aikoo työskennellä hoitotyössä Norjassa, on edessä monta mutkaa ennen maalia. Lähihoitajaksi valmistumisen jälkeen olen käännättänyt koulutodistukseni englanniksi ja maksanut niistä pitkän pennin. Todistuksia tarvitaan SAK:ia varten, joka vastaa Suomen Valviraa.

Lähihoitajan tulee hakea SAK:ista helsefagarbeiderin (terveydenhoidon ammattihenkilö) auktorisointia. Työelämässä puhutaan vielä hjelpepleiereistä, mutta sellaista ammattinimikettä ei SAK:ista enää löydy. Sinne tulee lähettää virallinen kopio passista, hakemus ammattitaidon auktorisointia varten sekä koulutodistukset virallisesti käännettynä joko ruotsiksi, norjaksi, tanskaksi tai englanniksi. Virallinen kopio passista tarkoittaa jukisen notaarin leimaamaa ja allekirjoittamaa (maistraatista) kopiota passista. Myös tämä paperi maksaa. Maksua suoritetaan myös auktorisoinnin hakemisesta ja kuitti liitetään hakemukseen. Koko nippu postitetaan SAK:iin etanapostilla.

Kun auktorisointi on selvä voi hakea töitä joko suoraan kunnista tai yksityisistä sairaaloista tai hoivalaitoksista. Itse hain ensimmäisenä kesänä muutamista paikoista kesätöitä suoraan kunnallisten nettisivujen kautta, mutta vastaukset olivat kaikki kieltäviä. Voi myös käyttää rekrytointifirmoja, jotka tarjoavat usein myös apua asumisen ja matkojen järjestämiseen. Itse sain paikan rekrytointifirman kautta, joka järjesti paikan, maksoi lennot ja asumisen. 

Myös rekryfirmalle lähetin jättipinon papereita, mm. cv:n, kaikki työtodistukseni, koulutodistukset, rikostaustaotteen, passikopion, vaitiolosopimuksen, kopiot hygieniapassista, ensiapukurssista, sopimuksen henkilötietojen rekisteröinnistä rekrytointiyrityksen tietokantaan ja lopuksi työsopimuksen.

Norjassa työskenneltäessä tarvitaan myös verokortti paikallisesta verotoimistosta sekä id- tai d-numero riippuen siitä viipyykö maassa yli vai alle puoli vuotta. Näitä voi hakea käymällä verotoimistossa työn alettua ja kun on saanut työantajalta tilausvahvistuksen ja työsopimuksen. Lisäksi keikkatyöntekijöiltä voidaan pyytää kelalta paperia, jolla sairausvakuutus taataan joko Suomesta tai Norjasta riippuen siitä työskenteleekö samanaikaisesti myös Suomessa vai pelkästään Norjassa.

Olen myös kuullut, että jotkut rekrytontifirmat tai työnantajat vaativat kielikokeen suorittamista. Minun tapauksessani minua haastateltiin puhelimessa ja varmistettiin näin, että ymmärrän tarpeeksi norjaa pärjätäkseni työelämässä.

Kielitaitoni perustuu koulussa opittuun ruotsiin ja kotona itse opiskelemaani norjaan. Olen lukenut norjankielisiä kirjoja muutaman, kuunnellut podcasteja ja raahautunut läpi muutamasta osiosta Babbel-kielikurssia. Koulussa olen pärjännyt kielissä aina hyvin ja pitänyt ruotsin opiskelusta. Nyt siitä on ollut korvaamatonta hyötyä. Puhun edelleen sekaisin ruotsia ja norjaa, mutta koen pärjääväni niillä kohtuullisesti.

Rekrytointifirma antaa mahdollisuuden määritellä itse missä, milloin ja kuinka pitkään haluaa työskennellä. Omassa tapauksessani myös palkka on parempi kuin suorassa rekrytoinnissa. Toisaalta rekrytointiyritys on myös tietynlainen suoja työntekijälle. Jos paikassa ei viihdy, pääsee sieltä nopeammin pois ja on mahdollista nähdä monta paikkaa eri puolilla Norjaa.

Lähteminen vaatii aimo annoksen rohkeutta ja omatoimisuutta, mutta on ehdottomasti hyvä kokemus. Aina kaikki ei mene suunnitelmien mukaan tai ole pelkästään mukavaa, mutta juuri vaikeuksien kautta tapahtuu oppimista. Itseluottamus ja kielitaito kasvavat ja saa niitä kuuluisia onnistumisen kokemuksia.

Koska valmistun ensi vuonna sairaanhoitajaksi,  joudun tekemään uudelleen auktorisoinnin sairaanhoitajan ammattipätevyydelle. Silloin kun hain auktorisointia lähihoitajan tutkinnolle, en vielä tiennyt, että tulen jatkamaan opintojani. Vaikka paperin pyörittelyä on paljon niin ei kannata luovuttaa. Asiat tehdään pikkuhiljaa ja kaikki kyllä järjestyy. Jälkikäteen itsekin hämmästyy, mitä kaikkea sitä on tämän eteen on tullut tehtyä. Mutta vaiva kyllä kannattaa!





torstai 29. kesäkuuta 2017

This also shall pass

Eli viimeiset päivät Norjan työkommennuksesta ovat käsillä. Viimeinen viikko on tuntunut jo sujuvammalta kuin aiemmat. Osaan puhua kokonaisia lauseita norjaa ja tulen (useimmiten) ymmärretyksi. Toki tulee sanoja, joita en ymmärrä tai tiedä, mutta usein elekieli auttaa. Vuoronvaihtojen raporteilla ymmärrän, mitä puhutaan ja pystyn joskus myös osallistumaan keskusteluun. Toki murteet ja nopea puhetapa tuottavat edelleen päänvaivaa.

Hämmästytin itseäni myös menemällä postiin kyselemään verotoimiston kirjettä. Kirjettä ei ole tullut koska osoitteessamme ei ole postilaatikkoa. Tätä asiaa menin selvittelemään postiin ja ihan vaan norjaksi.

Töissä on edessä vielä yksi iltavuoro ja yksi aamuvuoro. Lauantai on vapaa ja silloin pakkaan, siivoan ja lepään. Ehkä olemme myös vähän juhlatunnelmissa, koska työkaverilla täällä syntymäpäivät ja lisäksi vietetään Tofte dagenia eli paikallista kyläjuhlaa. Sunnuntaina aamulla saan kyydin kolleegaltani toiseen lähipitäjään bussiasemalle, josta nousen Oslon bussiin ja kotimatka alkaa.


Tästä, kuten muistakin kokemuksista yleensä voi sanoa, että parasta ovat kaikki ne ihanat ihmiset, joita olen saanut täällä kohdata!

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Lentoturmaa leivälle ja vaniljasokeria juuston päälle

Lentoturma, flykrasj on siis yleisnimi tomaattimakrillille, jota vedetään parin sentin kerros leivän päälle. Se on hyvää, ällöttävästä (punaista mössöä) ulkonäöstään huolimatta. Sitä myydään sekä tuubissa, että rasiassa.
Juusto on täällä myös usein tuubissa myytävää sulatejuustoa, joka on maustettu pekonilla, kinkulla, katkaravulla jne.. Lisäksi on tietysti nøkkelost( Suom.huom: knöölijuusto, jossa pieniä maustemuruja) ja brunost(ruskea juusto), joista ainakin jälkimmäistä olen kuullut maustettavan vaniljasokerilla.

Leivänpäällisiin kuuluu myös syltetøy eli hillo, jota saa myös pursotettavassa pullossa, samanlaisessa kuin meillä myydään juoksevaa hunajaa. Näiden lisäksi leivälle ladataan monenmoista majoneesia, salaattia tai kinkkua. Kinkku myydään 100 tai maks. 150 g paketissa. Perhepakkauksia on turha etsiä. 100 gramman paketissa on noin kahdeksan siivua, joten tulee helposti mietittyä montako siivua eväsleivän väliin vetää.

perjantai 23. kesäkuuta 2017

Kohti viimeistä viikkoa Norjassa

Aherrusta on jäljellä enää seitsemän päivää ja siihen hatuksi yksi vapaapäivä, plus lähtöä edeltävä päivä, joka on lauantai. Vaikka odotan kotiinpaluuta, tuntuu aika silti valuvan käsistä tosi nopeaan. Olen jo valmistellut paluuta arkeen Suomessa selvittämällä työvuoroja vanhassa työpaikassani, johon palaan kesätuuraajaksi.


Olen saanut kokea täällä sekä hyviä, että vähemmän hyviä juttuja. Aika näyttää, mitkä niistä jäävät päälimmäisiksi. Parasta kuitenkin on kaikki se kokeminen, mitä tämä kuukausi on tuonut tullessaan. Uskon, että kaikki vastoinkäymiset auttavat eteenpäin ja luovat kuvan siitä, että lopulta kuitenkin asiat selviävät. Jokainen onnistuminen tuo lisää itseluottamusta ja intoa pärjätä. Itsensä asettaminen hankaliin tilanteisiin voi joidenkin mielestä olla täysin älyvapaata, mutta itseasiassa se on erittäin kasvattavaa. Kielitaito ei ole ainoa asia, joka täällä paranee. Usko itseen ja siihen, että tilanteista selviää maltilla ja kysymällä apua, on loistava opetus.

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Ylämäki alamäki..



Sain mieheni vierailulle tänne Norjaan. Lomaa toki vähän varjosti se, että viidestä päivästä, jotka hän vietti täällä olin vain kaksi päivää vapaalla, toinen niistä oli hänen tulopäivänsä. Tein tänä aikana myös yhden tuplavuoron, vaikka en olisi halunnut. Ehdimme silti käydä yhdessä Drammenissa ja ilmat suosivat meitä.


Töissä on hämmennystä aiheuttanut muutetut työvuorot, joista en saanut mitään ilmoitusta. Menin listan mukaan töihin aamulla vapaapäivän jälkeen. Aamuraportilla selvisi, että listaa oli muutettu ja minulle olikin laitettu iltavuoro. Olin ihmeissäni! Miksi en saanut ilmoitusta kuten kaikista aiemmistakin muutoksista?
No, eipä siinä auttanut kuin lähteä kotiin.
Joskus se on tuulista ja toisinaan paistaa.
Tulpavuorojen ja työaikasekoilujen vuoksi koin, että kotiinlähtö olisi paras vaihtoehto. Eilen oli kuitenkin hyvä päivä töissä. Tänään taas oli vähän huonompi. Etsin kuumeisesti yhtä osoitetta, jota gps-laite ei näyttänyt oikein. Jouduin soittelemaan työkavereille ja kyselemään neuvoa. Olin jo varma että en koskaan löydä ko. osoitteseen, mutta kyllä se sieltä viimein löytyi. En ehtinyt lounaalle yhteiseen tapaamispaikkaan, vaan söin yksin, ulkona lähellä asiakkaitani. Plussana lounastaukoon lisätään hieno ilma ja upea paikka. Lounaaksi tarjoilin itselleni jäätelöä ja kahvia. Loppupäivä sujui hyvin tuttuja osoitteita koluten.


keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Terkut Oslosta


Oslo. Mä vaan tykkään siitä. Siellä on tilaa. Jotenkin kummassa osaan kulkea siellä, vaikka olen muuten huono suunnistamaan. Se ei oo kokonaan pelkkää kaunista. Se on rosoinen, pölyinen ja haiseva, mutta siellä on myös paljon hyvää.

Se on modernin laatikkoarkkitehtuurin ja vanhojen kivilinnakkeiden sekoitus. Siellä on jatkuva remontti, nostokurkien ja kaivinkoneiden luvattu kaupunki. Sen puistojen siimeksessä grillaavat ja aurinkoa palvovat kaupunkilaiset nauttivat elämästään, ja kyllä, ilman paitaa.


Siellä julkisilla kulkuneuvoilla kulkevat myös pukumiehet. Joka nurkan takaa löytyy kotoisa kuppila, jonka terassilla on sata tuolia ja katosta roikkuvat valosarjat. Aker Bryggessä kuningas ja kuningatar lipuvat majesteettisesti rantaan.



Väki syö eväitään rannan rapuilla ja vanhan linnoituksen puistossa. Taivaalla lipuu muutama pilvenhattara, aurinko kuumottaa ja läheisestä kojusta leijuu vohvelin tuoksu.